Kesätyöläisarkea

Nyt olen päässyt kesätöissä siihen vaiheeseen, että ei enää aamuisin väsytä ja vituta niin paljon, enkä enää suunnittele koko päivää ranttausta blogiin (jaksamatta kuitenkaan illalla enää kirjoittaa sitä). Kunto on kohentunut (en kuitenkaan usko sen auttaneen kovin paljoa painonpudotusprojektiani), unirytmini on parantunut (tarvitsen näemmä 7,5 tuntia unta) ja työpäivät säännöllistyneet. Ei enää liki 10 tunnin päiviä viikonloppuisin! Vaikka niistä saakin kivasti rahaa. On se silti aika pitkä aika fyysistä työtä.

Kykenen nyt hieman paremmin samaistumaan niihin hikipajojen ompelijaparkoihin, jotka tekevät vielä pidempää päivää, ilman taukoja, huonommissa työskentelyolosuhteissa ja paljon huonommalla palkalla. Olen tauoilla viimeaikana lukenut Outi Moilalan teosta Tappajafarkut - ja muita vastuuttomia vaatteita. Teos kertoo vaateteollisuuden eettisistä ongelmista ja tänyyä tiukkaa informaatiota. Kirjoittelen siitä lisää myöhemmin.

Hiljalleen alkaa muodostua jonkinlainen rutiini töihin, joita on nyt eniten tullut tehtyä. Sääli, että ne muuttuvat piakkoin hieman toisenlaisiksi. En enää telo jatkuvasti itseäni joka paikkaan, tee asioita niin hankalasti ja kipeytä lihaksiani ties millä ihme liikkeillä.

Rahatilanne alkaa näyttää ihan lupaavalta. Ensiksi minulle luvattiin töitä kolmeksi viikoksi, sitten vähän lisää, taas vähän lisää ja viime tiistaina kirjoitin taas uuden työsopimuksen. Kolmesta viikosta tulikin kolme kuukautta. Kunnon pätkäkesätöitä. Onneksi mulla ei ole tapana stressata kohtuuttomasti. Tai edes kohtuullisesti. Tai juuri ja juuri noin ylipäätään. Olisi voinut ahdistaa enemmänkin.

Ai niin, keväällä tekemäni alastonmallinhommat ilmeisesti jatkuvat syksyllä tai keväällä. Ainoa huono puoli tässä on nyt se, että mun täytyy uusia verokortti, koska olen tilannut sen liian pienille tuloille.


Muoks: 5.7.2014 
Sain sen vaatetekstin kirjoitettua.