Susien puolesta ja vastaan
Vastakkainasettelu "susien suojelijoiden" ja "susien vastustajien" välillä on varsin voimakas ja ihmiset eivät enimmäkseen tee mitään vastakkainasettelun purkamiseksi, vaan lähinnä pyrkivät korostamaan sitä kaikin tavoin. Molemmin puolin vastapuolta leimataan ääliöiksi, minkä ehditään. Ihmiset postailevat vastakkaisen ryhmän postauksia toisen ryhmän kannattajien seinälle ja siitäkös paskamyrsky syntyykin. Sen jälkeen alkaa kunnianloukkaussyytteet.
Haluaisin jonkun kanavan, jossa olisi ajantasaista tietoa ja asiallista keskustelua susien suojeluun liittyen. Sitäkin toki tulee aina välillä facebookin susiryhmistä. On kuitenkin alkanut tuntua, että enimmäkseen sieltä tulee facebookin uutisvirtaani hirvittävä määrä ihmisvihaa ja toiveita metsästäjien lynkkauksesta.
Minusta mustavalkoinen asettelu "susienlahtaajametsästäjien" ja "viherpiipertäjäsusiensuojelijoiden" välillä on kerta kaikkisen typerä, tarpeeton ja jopa vahingollinen itse suojelun kohteen, eli susien kannalta. Pidän asiapitoisesta ja muutoinkin asiallisesta tekstistä, sillä vain sen avulla on mahdollista käydä rakentavaa keskustelua. Sen sijaan en pidä tunteisiin vetoavasta hötöstä, jonka ainoana tehtävänä on mustamaalata vastapuolta.
Ei, kaikki susien suojelijat, eivät asu kehäkolmosen sisällä, vaan meitä on runsaasti myös maaseudulla. Olen kasvanut kaksikymmentä ensimmäistä vuottani haja-asutusalueella ja olen koulutielläni kohdannut hukkasen. Siitä kokemuksesta jäi tosin suuremmat traumat pentunsa kanssa liikkuneelle susihukalle kuin minulle. Ja hyvä niin, olivat vähän turhan lähellä asutusta kuitenkin.
Pari viimeisintä vuotta olen tosin asunut kerrostalolähiössä Oulussa. Nykyisin "koulumatkalla" on todennäköisempää törmätä känniseen teekkariin tahi Koskilinjojen bussiin kuin mihinkään niin arkaan luontokappaleeseen kuin suteen. Uhkaavimmat tilanteet, mitä olen koskaan koulumatkoillani kokenut, ovat johtuneet liikenteestä.
Minusta luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää, jopa elintärkeää ihmiskunnalle. Ihmiset ovat lajina oppineet selviytymään näissä ekologisissa olosuhteissa, joten minusta olisi tyhmää lähteä tieten tahtoen muuttamaan niitä. Vallankin, kun susista ei ihmisille varsinaista uhkaa ole. Ei kokemukseni mukaan edes ala-asteikäiselle tenavalle.
Jos susi poistettaisiin ekosysteemistämme, niin se vaikuttaisi hyvin paljon näiden saaliseläinten ja kilpailevien eläinlajien määrään. Rehellisesti sanoen, mieluummin minä suteen pentunsa kanssa koulumatkallani törmään kuin karhuun pentunsa kanssa, tai hirveen. Lähitapiola sanoo hirvikolareista sivuillaan seuraavaa: "Vuosittain Suomessa tapahtuu noin 2 000 hirvikolaria. Kymmenkunta niistä johtaa kuolemaan. Lievempiä henkilövahinkoja sattuu noin 200 hirvi- ja peurakolarissa." Muita hirvien aiheuttamia vahinkoja voi lukea vaikka Wikipediasta.
Siinä siis muutamia syitä, miksi puolustan susia ja niiden olemassaoloa. Siitä huolimatta olen valmis pohtimaan keinoja, joilla sudet saadaan pysymään paremmin metsissä (lammaslaitumien sijaan). En myöskään arvosta pantojen aiheuttamia vahinkoja petoeläimissä, enkä koirasusia luonnossa. Vaikka minua ei ihmeemmin liikuttaisikaan, että hukka käppäilisi omalla pihallani, ei se kuitenkaan ole toivottavaa esimerkiksi karjanomistajien kannalta. Lemmikkieläimet pitäisi minusta pitää yöt sisällä muutenkin. Karjankin kanssa se varmaan olisi monissa tapauksissa ihan fiksua, mutta en lähtisi siitä jakelemaan ohjeita, kun en karjankasvatuksesta varsinaisesti mitään ymmärrä.
Muokkaus: klo 15.33
Lähdin Facebookin eräästä susiryhmästä kolmesta ensimmäisestä kappaleesta muokatuin saatesanoin. Joku harmitteli lähtöäni 'ryhmän geeniperimän heikkenemisen' vuoksi. Mietin, pitäisikö minun olla imarreltu.
Haluaisin jonkun kanavan, jossa olisi ajantasaista tietoa ja asiallista keskustelua susien suojeluun liittyen. Sitäkin toki tulee aina välillä facebookin susiryhmistä. On kuitenkin alkanut tuntua, että enimmäkseen sieltä tulee facebookin uutisvirtaani hirvittävä määrä ihmisvihaa ja toiveita metsästäjien lynkkauksesta.
Minusta mustavalkoinen asettelu "susienlahtaajametsästäjien" ja "viherpiipertäjäsusiensuojelijoiden" välillä on kerta kaikkisen typerä, tarpeeton ja jopa vahingollinen itse suojelun kohteen, eli susien kannalta. Pidän asiapitoisesta ja muutoinkin asiallisesta tekstistä, sillä vain sen avulla on mahdollista käydä rakentavaa keskustelua. Sen sijaan en pidä tunteisiin vetoavasta hötöstä, jonka ainoana tehtävänä on mustamaalata vastapuolta.
Ei, kaikki susien suojelijat, eivät asu kehäkolmosen sisällä, vaan meitä on runsaasti myös maaseudulla. Olen kasvanut kaksikymmentä ensimmäistä vuottani haja-asutusalueella ja olen koulutielläni kohdannut hukkasen. Siitä kokemuksesta jäi tosin suuremmat traumat pentunsa kanssa liikkuneelle susihukalle kuin minulle. Ja hyvä niin, olivat vähän turhan lähellä asutusta kuitenkin.
Pari viimeisintä vuotta olen tosin asunut kerrostalolähiössä Oulussa. Nykyisin "koulumatkalla" on todennäköisempää törmätä känniseen teekkariin tahi Koskilinjojen bussiin kuin mihinkään niin arkaan luontokappaleeseen kuin suteen. Uhkaavimmat tilanteet, mitä olen koskaan koulumatkoillani kokenut, ovat johtuneet liikenteestä.
Minusta luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää, jopa elintärkeää ihmiskunnalle. Ihmiset ovat lajina oppineet selviytymään näissä ekologisissa olosuhteissa, joten minusta olisi tyhmää lähteä tieten tahtoen muuttamaan niitä. Vallankin, kun susista ei ihmisille varsinaista uhkaa ole. Ei kokemukseni mukaan edes ala-asteikäiselle tenavalle.
Jos susi poistettaisiin ekosysteemistämme, niin se vaikuttaisi hyvin paljon näiden saaliseläinten ja kilpailevien eläinlajien määrään. Rehellisesti sanoen, mieluummin minä suteen pentunsa kanssa koulumatkallani törmään kuin karhuun pentunsa kanssa, tai hirveen. Lähitapiola sanoo hirvikolareista sivuillaan seuraavaa: "Vuosittain Suomessa tapahtuu noin 2 000 hirvikolaria. Kymmenkunta niistä johtaa kuolemaan. Lievempiä henkilövahinkoja sattuu noin 200 hirvi- ja peurakolarissa." Muita hirvien aiheuttamia vahinkoja voi lukea vaikka Wikipediasta.
Siinä siis muutamia syitä, miksi puolustan susia ja niiden olemassaoloa. Siitä huolimatta olen valmis pohtimaan keinoja, joilla sudet saadaan pysymään paremmin metsissä (lammaslaitumien sijaan). En myöskään arvosta pantojen aiheuttamia vahinkoja petoeläimissä, enkä koirasusia luonnossa. Vaikka minua ei ihmeemmin liikuttaisikaan, että hukka käppäilisi omalla pihallani, ei se kuitenkaan ole toivottavaa esimerkiksi karjanomistajien kannalta. Lemmikkieläimet pitäisi minusta pitää yöt sisällä muutenkin. Karjankin kanssa se varmaan olisi monissa tapauksissa ihan fiksua, mutta en lähtisi siitä jakelemaan ohjeita, kun en karjankasvatuksesta varsinaisesti mitään ymmärrä.
Muokkaus: klo 15.33
Lähdin Facebookin eräästä susiryhmästä kolmesta ensimmäisestä kappaleesta muokatuin saatesanoin. Joku harmitteli lähtöäni 'ryhmän geeniperimän heikkenemisen' vuoksi. Mietin, pitäisikö minun olla imarreltu.
Kommentit
Lähetä kommentti