Tyhmä eläin ja molopää maailma

Isän kanssa tulee välillä keskusteltua kanista ja sen tarpeellisuudesta.

*Isä tulee huoneeseen ja kani menee häkkiin piiloon*

Minä: Sen mielestä sä olet molopää.

Isä: Itse se on molopää. Syö mun kaikki datasiirtokaapelit ..tana.

Minä: Ei oo sen vika, ettei ne ole oksia.

Isä: Tyhmä eläin.

Minä: Eläimet keskimäärin on suhteellisen tyhmiä meidän näkökulmastamme.

Isä: Toiset on tyhmempiä kuin toiset.

Minä: No en mä mitään bordercollieta kuvitellutkaan ostaneeni... Mutta ei välttämättä monelle ajokoiralle jää älyssä kakkoseksi.


Mutta minä pidän kanista. Maailmassa ja kotimaassanikin on monet asiat huonosti ja monella turvaton olo. Kuitenkin, kun katson keskellä keittiön lattiaa itseään sukivaa, pientä suhteellisen tyhmää ja arkaa eläintä on hirvittävän vaikea uskoa, että maailmassa olisi mitään hätää ja pahaa. Ehkä se on itsepetosta, mutta maailmantuskainen ihminen tarvitsee sitä. Ehkä mekään ei olla niin fiksuja.