Kuka on valmis vanhemmaksi?

Viimeaikoina olen törmännyt keskusteluun vanhemmuudesta, sen motiiveista ja siitä, kuka on valmis vanhemmaksi. Niihin liitetään monenlaisia muuttujia niin vanhemmilta kuin lapsiltakin. Sukupuoli ei ole minusta mitenkään erityisen tärkeä muuttuja tässä pohdinnassa. Kenenkään sukupuoli.

Pohdin jo joskus aiemmin asiaa ja vanhemmuuden motiiveja. Halu saada lapsi on varmaankin itsekäs motiivi. Raiskatuksi tuleminen ja siitä syntyvän lapsen pitäminen ei välttämättä ole ihan niin itsekäs motiivi. Elämän kunnioittaminen kertoo lähinnä arvoista. Lasten saamisen pitäminen elämän tarkoituksena kertoo myös jotain arvoista. Huolimattomuus ehkäisyn kanssa ja välinpitämättömyys mahdollsesta raskaudesta kertoo myös jotain arvoista.

Minusta itsekkäät syyt toimia eivät ole sen huonompia, kuin marttyyrimäisemmätkään syyt. Tärkeämpää on niiden seuraukset ja vastuunkanto. Syy hankkia lapsia on loppuen lopuksi sivuseikka sen rinnalla, onko valmis vanhemmaksi.

Vaikka itse asiassa sekään ei ole tärkeää. Aivan. Minusta ei ole tärkeää, että onko joku valmis vanhemmaksi vai ei. Aivan oikeasti kukaan ei ole valmis vanhemmaksi.

Ei kukaan.

Ehkä minun pitää selittää tätä tarkemmin. Kukaan meistä ei voi tietää, millainen lapsesta tulee ja millaisen vanhemman se tarvitsee. Äärimmilleen vietynä lapsi voi olla syntyessään kuuromykkä-adhd, autistinen transsukupuolinen, reumaattinen down tai ihan mitä tahansa. Eikä lapsella tarvitse, edes olla mitään diagnosoitavaa erityistä, kaikki lapset ovat erilaisia ja kaikilla on erilaiset ongelmat ja tarpeen. Kaikki he tarvitsevat vanhemmaltaan erilaisia ominaisuuksia. On myös varmasti jotain samoja, mutta myös hyvin hyvin paljon erilaisia ominaisuuksia. Kuka meistä voi muka olla valmis ihan mihin tahansa? Olla valmis ja olla tietoinen kaikista mahdollisista ongelmista ja haasteista, joita lapsen kanssa voi tulla?

Ei kukaan voi. Eikä sitä voi odottaakaan ja siihen pyrkiminen olisi täysin päätöntä. Ei vanhemmuudessa voi, eikä olekaan siitä kysymys. Se, mistä vanhemmuudessa on kyse, on, kuinka valmis on itse kasvamaan siksi vanhemmaksi, jonka lapsi tarvitsee.

Ei me ihmiset mitään valmiita-valmiita koskaan olla. Mutta voidaan silti olla valmiita kehittymään.

Kommentit