Vuosi 2013
Vuoteni alkoi sillä, että suuntasin kohti Oulua ja myöhästyin päivälliseltä. Iltaa vietin kavereideni ja Ouluun tulleen veljeni kanssa.
Marraskuun 2012 nanosta innostuneena aloin suunnitella romaanikäsikirjoitusta jo jonkin verran joulun puolella. Tammikuussa suunnitelma meni kuitenkin uusiksi ja lähdinkin kirjoittamaan eri tarinaa, kuin minun oli alunperin tarkoitus. Päähenkilöni myös sanoikin olevansa mies ja aloin perehtyä transsukupuolisuuteen.
Talvella oli speksin tehoviikonloppuja ja eeppisiä illanviettoja kavereiden kanssa. Ystävieni elämässä tapahtui paljonkin suuria muutoksia, mutta itse koin lähinnä rullaavani eteenpäin samaan suuntaan, kuin olen ollut menossa jo viimeiset pari vuotta. Se ei ole huono suunta. Oikeastaan pidän siitä.
Sivuaineeni menivät uusiksi JOO-viritelmieni mennessä pipariksi. Lapin yliopisto ei sanonutkaan, että JOO, vaan EI. Varasuunnitelmani meni siis käyttöön ja sivuaineikseni varmistui viro sekä elokuvatutkimus. Syksyllä sain vahvistuksen siihen, että pääsen opiskelemaan myös viestintää sivuaineenani. Onneksi. Aine on kiinnostava ja koen sen parantavan työllistymismahdollisuuksiani.
Näyttelin speksissä. Koin onnistuneeni roolityössä.
Tehdessäni taustatyötä romaanikäsikirjoitustani varten törmäsin termiin transgender. Palaset loksahtivat paikalleen. Ymmärsin viimein, miten kuvata sukupuolikokemustani, mistä on kummunnut lapsesta saakka läsnä ollut binäärin kyseenalaistaminen ja miksi en ole koskaan tuntenut itseäni naiseksi.
Aloin työstää asiaa ja liittää itseäni vertaisverkostoihin. Tämä on ehkä vuoden suurimpia muutoksia elämässäni. Aloitin vuoden epänaisena, mutta päätän sen muunsukupuolisena.
Kesällä tein satunnaisia töitä vanhempieni kotipaikkakunnalla ja luin paljon kirjoja.
Syksyllä otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin defendon sekä ilmoittaudun kandiseminaariin. Sitten otin itseäni niskasta kiinni uudestaan ja soitin YTHS:lle ja varasin ajan lääkärille, lähetteen kirjoittamista varten.
Ostin miesten puvun ja siinä sivussa varmaan tulin harrastekavereille ulos kaapista, jonne minut oli oletettu.
Seuraavana vuotena oletan niiden asioiden jatkuvan, jotka olen tänävuonna aloittanut. Paitsi defendon, koska kamppailuklubin jäsenyys on peruskurssin jälkeen turhan tyyris opiskelijalle. Mutta jotain muuta liikunnallista voisin kyllä taas aloittaa. Niin, eikä kandikaan enää jatku, sillä sain sen nimittäin valmiiksi. Opintopisteetkin siitä ovat jo tipahtaneet suoritusotteelle. Vielä pari pientä juttua pitäisi hoitaa syksyn opinnoista (ja pari isompaa viime kevään opinnoista), niin mulla olisi itse asiassa opinnot erittäin hyvin etenemässä.
Marraskuun 2012 nanosta innostuneena aloin suunnitella romaanikäsikirjoitusta jo jonkin verran joulun puolella. Tammikuussa suunnitelma meni kuitenkin uusiksi ja lähdinkin kirjoittamaan eri tarinaa, kuin minun oli alunperin tarkoitus. Päähenkilöni myös sanoikin olevansa mies ja aloin perehtyä transsukupuolisuuteen.
Talvella oli speksin tehoviikonloppuja ja eeppisiä illanviettoja kavereiden kanssa. Ystävieni elämässä tapahtui paljonkin suuria muutoksia, mutta itse koin lähinnä rullaavani eteenpäin samaan suuntaan, kuin olen ollut menossa jo viimeiset pari vuotta. Se ei ole huono suunta. Oikeastaan pidän siitä.
Sivuaineeni menivät uusiksi JOO-viritelmieni mennessä pipariksi. Lapin yliopisto ei sanonutkaan, että JOO, vaan EI. Varasuunnitelmani meni siis käyttöön ja sivuaineikseni varmistui viro sekä elokuvatutkimus. Syksyllä sain vahvistuksen siihen, että pääsen opiskelemaan myös viestintää sivuaineenani. Onneksi. Aine on kiinnostava ja koen sen parantavan työllistymismahdollisuuksiani.
Näyttelin speksissä. Koin onnistuneeni roolityössä.
Tehdessäni taustatyötä romaanikäsikirjoitustani varten törmäsin termiin transgender. Palaset loksahtivat paikalleen. Ymmärsin viimein, miten kuvata sukupuolikokemustani, mistä on kummunnut lapsesta saakka läsnä ollut binäärin kyseenalaistaminen ja miksi en ole koskaan tuntenut itseäni naiseksi.
Aloin työstää asiaa ja liittää itseäni vertaisverkostoihin. Tämä on ehkä vuoden suurimpia muutoksia elämässäni. Aloitin vuoden epänaisena, mutta päätän sen muunsukupuolisena.
Kesällä tein satunnaisia töitä vanhempieni kotipaikkakunnalla ja luin paljon kirjoja.
Syksyllä otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin defendon sekä ilmoittaudun kandiseminaariin. Sitten otin itseäni niskasta kiinni uudestaan ja soitin YTHS:lle ja varasin ajan lääkärille, lähetteen kirjoittamista varten.
Ostin miesten puvun ja siinä sivussa varmaan tulin harrastekavereille ulos kaapista, jonne minut oli oletettu.
Seuraavana vuotena oletan niiden asioiden jatkuvan, jotka olen tänävuonna aloittanut. Paitsi defendon, koska kamppailuklubin jäsenyys on peruskurssin jälkeen turhan tyyris opiskelijalle. Mutta jotain muuta liikunnallista voisin kyllä taas aloittaa. Niin, eikä kandikaan enää jatku, sillä sain sen nimittäin valmiiksi. Opintopisteetkin siitä ovat jo tipahtaneet suoritusotteelle. Vielä pari pientä juttua pitäisi hoitaa syksyn opinnoista (ja pari isompaa viime kevään opinnoista), niin mulla olisi itse asiassa opinnot erittäin hyvin etenemässä.
Kommentit
Lähetä kommentti