Vampyyriapocalypsi

Näin taas unta. Noin vaihteeksi. (Joo näen kyllä joka yö, mutta yleensä niissä ei ole riittävästi narratiivia, että jaksaisin kirjoittaa ne ylös.)

Unessani olin ilmeisesti junassa. Tila, jossa istuin muistutti neliskanttista huonetta, joka oli noin neljä metriä kanttiinsa. Valaistus oli kellertävä ja tapetit vaaleankeltaiset. Penkkien sijaan siellä oli erinäisiä istuinpaikkoja, kuten sänky, joka oli myös sohva, nojatuoli ja sellaista. Itse asiassa ainoa, mikä siitä teki junan oli se, että jossain alitajunnansyövereissäni oli ilmeisesti päättänyt kyseisen huoneen olevan junassa. En muista poistuneeni huoneesta.

Istuin huoneessa pokakaverini ja jonkun toisen kanssa ja keskustelimme karpaloista ja puolukoista sekä niiden englanninkielisestä käännöksestä ja yritin selittää karpaloiden ja puolukoiden eroa. Oli jonkinlainen vampyyrimaailmanloppu tai jotain sinne päin ja tiesin, että junassa on vampyyrejä. Kesken keskustelumme sinne pölähti jostain vampyyrejä (itse asiassa myös keskustelukumppanini saattoi olla vampyyri), jotka olivat joko tappamassa muuttamassa meitä. Ne olivat kuitenkin hyvätapaisia vampyyrejä ja arvostivat henkevää keskusteluamme niin, että jättivät meidät myöhemmäksi.

*Hyppy toiseen paikkaan*

Minut on muutettu vampyyriksi. Seison hississä poikakaverini ja jonkun vampyyrin kanssa. Poikakaveriani ei ole muutettu vampyyriksi, koska ei ihan hirveästi arvosta kyseistä toimintaa. Vaikka ei multakaan taidettu varsinaisesti lupia kysellä. Analysoin tilaani ja havaitsen, että toisin kuin vampyyreistä väitetään, minulla ei ole nälkä. Ei ollenkaan. Eikä jano. Kuitenkin kuulen poikakaverini sydämen sykkeen ja ajattelen, että onpas jännää.

Päädymme jonkinlaiseen goottiluolaan. Tai ehkä pikemminkin suurehkoon baariin. Siis sellaiseen, mitä nykyaikana tarkoitetaan gootilla. Tummia pintoja, värikkäitä yksityiskohtia ja gootin näköisiä tyyppejä kaikkialla. Se ei oikeastaan näyttänyt eroavan paljonkaan siitä, mitä voisin kuvitella jossain gooteille suunnatussa baarissa olevan.

Minua ei varsinaisesti pelottanut missään vaiheessa, mutta tuumin, että en tosiaankaan aio viettää tässä vampyyripesässä loppu vampyyrinelämääni. Poikakaverini söi jotain tyylikkään näköistä annosta, jossa oli jäätelöä ja vesimelonia. Mietin, että voinkohan silti syödä, vaikka olenkin vampyyri.

Sitten herään siihen, että Abraham raapii persettäni.