Nanosivupersoonia ja viikonpäiviä

Tänään aamukahdeksan luennolla vironopettajani kysyi minulta, mikä viikonpäivä on. Se on erittäin hyvä kysymys, minä en nimittäin tiennyt. En millään kielellä. Vastasin, että ”Ma ei tea” ja opettaja todennäköisesti tulkitsi sen siten, että en muistanut sitä viroksi. En tiedä kumpi oikeastaan olisi ollut nolompaa. Se, ettei oikeasti tiedä, mikä viikonpäivä on, vai se ettei osaa niitä kielellä, jolla oppi ne jo muutama vuosi sitten. Esmaspäev – teisipäev – kolmapäev – neljapäev – reede – laupäev – pühapäev. Melko loogisia (ehkä reedeä lukuunottaatta) ja osaan ne etu- ja takaperin vaikka unissani. Mutta maanantaina, kello kahdeksalta ei raksuta opiskelijalta, joka on tottunut nukkumaan muutamaa tuntia pidempään.

Nano etenee. Hitaammin, kuin mitä toivoisin, mutta eteneepä ainakin. Minulle on ilmaantunut sivupersoonia. Ainakin ne näyttävät hengaavan kirjoituksissani mukana tämän nanon ajan. Minulla on tällä hetkellä ainakin kaksi identifioitua sivupersoonaa. Toinen on nimeltään Kuusisto ja lajiltaan ilmeisesti unipantteri. En vielä saanut selvyyttä siitä onko unipantteri mahdollisesti nisäkäs ja mitä sukupuolista diskurssia Kuusisto haluaa noudattaa. (Todennäköisesti se ei halua noudattaa mitään niistä.) Kuusisto on kriittinen aina siihen asti, että mikään ei ole hyvin. Kuusiston mielestä ilmeisesti kaikki on suolesta, vallankin minun kirjoitukseni. Luulen, että se on personifikoitunut itsekriitikkoni.

Toinen sivupersoonani on ilmeisesti nimeltään Sieni ja se haluaa suunnitella mulle hahmoja. Sekin on melko kriittinen, mutta vittuilunsa lomassa se kuitenkin edistää asiaa ja antaa luovia ratkaisuja.

Sitten mulla on ilmeisesti vielä kolmas sivupersoona, joka huutaa mulle aina välillä ”OMSTART!”. En tiedä vielä, mikä tai kuka hän on, sillä hän ei ole halunnut esittäytyä. Asialla saattaa olla lievästi jotain tekemistä sen kanssa, että olin ollut speksin improkurssilla koko viimeviikonlopun. Päivät improsin, illat ja yöt kirjoitin ja aamuisin nukuin tai yritin herätä. Se myös selittää sitä, miksi olin tänäaamuna niin kujalla.
Ei mulla kai tänään (vielä toistaiseksi muuta) sanottavaa blogiin ole. Paitsi, että mulla tuntuu olevan kroonisesti nälkä. Se tosin saattaa johtua siitäkin, että olen syönyt keskimäärin viiden tunnin välein, enkä kiinnitä kyseiseen ruumiintoimintoon huomiota, ellei minun ole nälkä.