Minä + junailu = syntax error
Olin matkalla Ouluun. Istuin nätistä paikallani tyytyväisenä siitä, että olin kerrankin tullut hyvissä ajoin junalle. Olin ostanut junamaatista kivasti lipun lemmikkieläinpaikalle. Ihan oikealle lemmikkieläinpaikalle, jonne sai jopa tuoda lemmikkejä. On oikeasti käynyt joskus niinkin, että olen ostanut lemmikkipaikan vaunusta, alueelta, jonne ei saa viedä lemmikkejä. Se, miten tämä edellämainittu on mahdollista on vieläkin pienoinen mysteeri.
Minulla siis oli paikka, olin oikeassa vaunussa ja oikeassa junassa. Junassa, joka olisi Oulussa vieläpä niin, että olisin siellä järkevään aikaan, jolloin kulkee vielä hyvin busseja. Uskon jopa, että minulta ei unohtunut kotiin mitään. Kuten jälleen kerran, jotain kuitenkin vain täytyi mennä pieleen.
Syvennyin täydellisesti kirjoittamaan Nanowrimoani, sillä olin aikataulusta jäljessä. Sanoja piti saada, eikä siinä mitään. Sain hyvän flow:n päälle. Vaunussa mikään ei häirinnyt kirjoittamistani. Ei sattunut edes ärsyttävän kimeällä äänellä vikiseviä koiria samaan vaunuun. Flow katkesi kuitenkin äkisti katsoessani ikkunasta pihalle. Pimeydessä näkyi teksti: ”Oulu”. Paniikki iski.
Keräsin kamani kasaan niin nopeasti kuin pystyin ja juoksin pihalle. Pihalla keräillessäni kamojani kasaan juna alkoi tehdä lähtöä. Siinä samassa tajusin, että olin Ylivieskassa. Teksti ”Oulu” oli valotaulussa, joka ilmaisi junan lopullisen määränpään. Ihmettelin, kuinka ihminen voi olla niin tyhmä.
Katsellessani Ouluun kiitävän junani perään raahasin kamani (ja kanini) Ylivieskan rautatieaseman odotustilaan. Totesin, että seuraava juna Ouluun menee tunnin päästä ja istahdin kirjoittamaan.
En tiedä kuinka kauan mahtaa viedä Ylivieskasta Ouluun. Luulen kuitenkin, että jos junani lähtee kymmenen maissa täältä, en välttämättä ehdi enää sunnuntai-illan viimeiseen bussiin. Nettiäkään ei tietysti ole, joten blogimerkintä lisätää myöhemmin blogiin ja merkataan kirjoitushetkeksi kello yhdeksän sunnuntai-iltana.
Terveisiä vaan Ylivieskan rautatieasemalta. Eikä edes yhtään vituta, että huomenna alkaa aamu läsnäolopakollisella luennolla kello kasilta aamulla. Vittu. En kyllä käytä junia enää yhtään useammin kuin on tarvis. Miksi mä aina failaan?
Muok// Itse asiassa havaitsin juuri, että minulla ei ole luentoa kasilta. Vaan minulla olisi virosta tentti neljältä. Luulen, että menen siihen toiseen tenttiin, joka on viikon päästä. Nyt mulla ei kerta kaikkiaan riitä resurssit mennä tenttiin. Tämä on kieltämättä kerrassaan hienoa havaita nyt, eikä vasta kasilta aamulla yliopistolla – vittuuntuneena siitä, että heräsin turhaan niin aikaisin.
Sain myös tietää, että junan saapumisen jälkeen itse asiassa menee vielä bussi kivasti. Enkä joutunut tällä kertaa maksamaan ylimääräistä derbbailuistani. Luojalle ja konnarille kiitos siitä.
Minulla siis oli paikka, olin oikeassa vaunussa ja oikeassa junassa. Junassa, joka olisi Oulussa vieläpä niin, että olisin siellä järkevään aikaan, jolloin kulkee vielä hyvin busseja. Uskon jopa, että minulta ei unohtunut kotiin mitään. Kuten jälleen kerran, jotain kuitenkin vain täytyi mennä pieleen.
Syvennyin täydellisesti kirjoittamaan Nanowrimoani, sillä olin aikataulusta jäljessä. Sanoja piti saada, eikä siinä mitään. Sain hyvän flow:n päälle. Vaunussa mikään ei häirinnyt kirjoittamistani. Ei sattunut edes ärsyttävän kimeällä äänellä vikiseviä koiria samaan vaunuun. Flow katkesi kuitenkin äkisti katsoessani ikkunasta pihalle. Pimeydessä näkyi teksti: ”Oulu”. Paniikki iski.
Keräsin kamani kasaan niin nopeasti kuin pystyin ja juoksin pihalle. Pihalla keräillessäni kamojani kasaan juna alkoi tehdä lähtöä. Siinä samassa tajusin, että olin Ylivieskassa. Teksti ”Oulu” oli valotaulussa, joka ilmaisi junan lopullisen määränpään. Ihmettelin, kuinka ihminen voi olla niin tyhmä.
Katsellessani Ouluun kiitävän junani perään raahasin kamani (ja kanini) Ylivieskan rautatieaseman odotustilaan. Totesin, että seuraava juna Ouluun menee tunnin päästä ja istahdin kirjoittamaan.
En tiedä kuinka kauan mahtaa viedä Ylivieskasta Ouluun. Luulen kuitenkin, että jos junani lähtee kymmenen maissa täältä, en välttämättä ehdi enää sunnuntai-illan viimeiseen bussiin. Nettiäkään ei tietysti ole, joten blogimerkintä lisätää myöhemmin blogiin ja merkataan kirjoitushetkeksi kello yhdeksän sunnuntai-iltana.
Terveisiä vaan Ylivieskan rautatieasemalta. Eikä edes yhtään vituta, että huomenna alkaa aamu läsnäolopakollisella luennolla kello kasilta aamulla. Vittu. En kyllä käytä junia enää yhtään useammin kuin on tarvis. Miksi mä aina failaan?
Muok// Itse asiassa havaitsin juuri, että minulla ei ole luentoa kasilta. Vaan minulla olisi virosta tentti neljältä. Luulen, että menen siihen toiseen tenttiin, joka on viikon päästä. Nyt mulla ei kerta kaikkiaan riitä resurssit mennä tenttiin. Tämä on kieltämättä kerrassaan hienoa havaita nyt, eikä vasta kasilta aamulla yliopistolla – vittuuntuneena siitä, että heräsin turhaan niin aikaisin.
Sain myös tietää, että junan saapumisen jälkeen itse asiassa menee vielä bussi kivasti. Enkä joutunut tällä kertaa maksamaan ylimääräistä derbbailuistani. Luojalle ja konnarille kiitos siitä.
Kommentit
Lähetä kommentti