Tummempaa fantasiaa

Netti on ollut katkolla, joten tuli luettua enemmän kirjoja viikon vaihteessa. Tässäpä muutamia:

Kaikki kirjavalintani tässä ovat melko... varmoja valintoja. Kirjailijat ovat minulle ennestään tuttuja ja heidän kirjoittamansa spefi on minulle ennestään tuttua, joten ennakko-odotukseni kirjoille oli, että pidän niistä ainakin jossain määrin. Enkä varsinaisesti joutunut pettymään.

Suzanne Collins: Ylismaan Gregor

Kuvittele maailma, jossa on aina pimeää, ei taivasta ja sitä kansoittaa kalpeat ihmiset kera rottien, hämähäkkien, torakoiden ja lepakoiden. Sellaisen maailman luominen kirjan lehdille ei ole varsinaisesti mainitsemisen arvoinen suoritus, mutta se on, että paikasta on onnistuttu tekemään sellainen, että minä haluaisin mennä käymään siellä. Sen lisäksi Suzanne Collins onnistui kirjansa ”Ylismaan Gregor” lehdillä saamaan minun silmänurkkani kostumaan torakan vuoksi.

Enempää en spoilaa. Toki kirjallisuudenopiskelijana keksisin varmasti myös nuputettavaa teoksesta, mutta omassa lajissaan, nuortenkirjana se on varsin loistava teos. Vaikka kirjan maailmassa loistava valo onkin kortilla.

Suosittelen lämpimästi kymmenestä vuodesta ylös päin spefin ystäville.

Tarkemaa arviointia aiheesta ja juonikuvausta voi lukea esimerkiksi blogeista Nenä kirjassa ja Taikakirjaimet.

Derek Landy: Keplo Leutokalma – Jäänteiset

Jos veljeni syntymäpäiväkahvittelut eivät olisi keskeyttäneet lukuputkeani, olisin saanut luettua tämän vielä samana päivänä Gregorin perään. Keplossa tosin menee minulla pari tuntia kauemmin kun tavallisen nuorten fantasian lukemisessa, sillä kirja on aavistuksen paksumpi ja siihen joutuu keskittymään tarkemmin tapahtuminen edetessä varsin joutuisasti.

Huumoria löytyi luurankoetsivän tämänkertaisesta seikkailusta tuttuun tapaan huomattavasti runsaammin, kuin Collinsin teoksessa, vaikkei sekään minua täysin hymyttömäksi jättänyt.

Asetelma on varsin kiehtova, mutta en halua kertoa siitä enempää, koska se spoilaisi ikävästi lukuiloa. Mietityttää vaan, että paljonko Landyllä riittää maailmaansa näitä mystisiä superolentoja, jotka on suljettu pois häiritsemästä. Ensin Kasvottomat ja nyt Jäänteiset.

Kiinnostavaa kirjassa on myös, että vaikka Keplo Leutokalma on antanut nimensä kirjasarjalle, en silti pitäisi häntä päähenkilönä. En kuitenkaan halua kertoa, ketä pidän päähenkilönä, sillä pelkkä nimivalinta spoilaisi liikaa. (Enkä muista millä nimellä häntä kutsuttiin ensimmäisessä teoksessa.)

Kaiken kaikkiaan varsin kelpoa ja keploa fantasiaa ja suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat pitäneet Artemis Fowlista.

Lisää arviointia aiheesta löytyy muun muassa blogeista Sanalaivueet ja Hallanhenki.

Cornelia Funke: Reckless – Kiveen kadonnut

Vahva avaus fantasiasarjalle. Siirtymäfantasiaa, mutta harvinaisen vähän kädestä pitelevää sellaista Luulen, että haluan lukea tämän myöhemmin uudestaan. Nyt kahlasin sen aikamoisella vauhdilla lävitse.

Pidän tästä jopa enemmän kuin Funken aiemmasta Mustemaailma-trilogiasta. Pidän erityisesti kertomuksen luomasta synkästä vivahteesta tuttuihin satuihin ja yhdestä uudesta näkemyksestä maanalaisesta kansasta.

Hahmosta Kettu, tuli mieleeni Neil Gailmanin käsikirjoittama teos Sandman, jonka luin sarjakuvana tässä pari viikkoa sitten. Koko Reckless kyllä ammentaa aika vapaasti eri kansantaruista ja muista materiaalia, että en olisi yhtään yllättynyt, vaikka ketuiksi muuttuvista naisista olisi jossain enemmänkin juttua.

Suosittelen lämpimästi myös vanhemmille fantasian ystäville.

Aiheesta lisää blogeissa Yöpöydän kirjat ja Sudet eivät nuku talviunta.


Kansikuvat napattu sivustolta Risingshadow.