Miehiä kumppaneineen

Tulipa tässä törmättyä kaikenlaisiin ohjeisiin naisista ja ennen kaikkea niiden käsittelystä. Oma versio tästä on toki eräillä arvon herroilla "Uusi Suomi" sivustolla pyörivissä blogeissaan. Itse olen valitettavasti varsin kaukana jokseenkin kaikista löytämistäni ihanteista ja ne ovat lähinnä herättäneet minut pohtimaan, mitä hyötyä niistä on. Jotkut kuitenkin uutterasti yrittävät näitä ihanteita toteuttaa. Onneksi on miehille ohjeita siihenkin, kuinka kuuluu toimia, jos nainen ei kaikesta huolimatta kuitenkaan toimi toivotusti. En sitten tiedä mitä tulee tehdä tapauksissa, joissa suhteessa ei ole kurinpalauttajamiestä. Ehkä joku jonkun muun sukupuolen edustajista voi täyttää sen paikan ja ojentaa vitsalla tuhmaa tyttöä? Tosin, jos sattuu olemaan, että tarkoin puntaroitu naimakauppa on niin pahasti epäonnistunut, että onkin mennyt kaksi koloa tapin ja kolon sijaan saman katon alle, niin pitää olla pätäkkää, että pärjää.

Noin niinkuin aikuisten oikeasti ja perisuomalaisittain: Mitä vittua?

(Vittu on mielenkiintoinen ilmiö kirosanana, sillä Euroopassa naisten sukupuolielimet eivät ole muualla saaneet läheskään vastaavaa huomiota kirosanakentässä. Vittu on myös siinä määrin vanha kirosana, että se löytyy myös sukukielestämme Virosta. Ja nyt kun olen sanan kirjoittanut riittävän monta kertaa, huomaan, että minulla on vaikeuksia käsittää, miksi sitä pidetään niin kertakaikkisen rumana... Perkeleessä on sentään vahvoja äänteitä ja se kalskahtaa vahvasti suussa. Perkele on siis mitä toimivin voimasana.)

Onneksi olen törmännyt hyviinkin uutisiin tänään. Austraaliassa ollaan virallistamassa kolmas sukupuoli. Kuten äitini totesi vapaasti lainatusti aiheesta: "Hienoa. Silloin niiden olemassaolo tunnustetaan. Jos niiden pitää valita mies tai nainen, niin silloin ei tunnusteta, että on edes olemassa mitään muuta."


(Jostain syystä haluan myös jakaa tämän parivaljakon.)