Sekasikiömerkintä

Tästä tulee melko sekalainen merkintä vähän kaikesta, mutta yritän (väli)otsikoida sen parhaani mukaan.

Työt:

Tänään oli viimeinen työpäivä tällä työnantajalla. Olin siis kolme viikkoa tekemässä koulujen jälkeistä perussiivousta eräällä ammattioppilaitoksella. Mun teki jossain vaiheessa mieli ostaa sieltä yksi oppilastyönä tehty pöytä, joka oli kuulemma pyörinyt siellä jo ikuisuuden ilman, että kukaan oli kaivannut. Se jäi sitten tekemättä, koska aloin empiä rahatilanteeni suhteen (siis syksyllä ei varmaan ole mitään ongelmaa, mutta talvella saattaa olla toinen ääni kellossa, tai pöydässä...) enkä jaksanut etsiä vastaavaa opettajaa (joka todennäköisesti oli jo kesälomalla). Pöytä taisi jäädä sitten ostamatta. Sääli, sillä se vaikutti kauniilta ja kätevältä.

Mulla on nyt takana kaksi kolmen viikon mittaista siivousjaksoa eri työnantajilla. Kunto on ilmeisesti noussut jonkin verran, eikä mua enää väsytä kovin pahasti töiden jälkeen. Olen myös ylpeä käsistäni. En niinkään siitä, että mitä niillä olen tehnyt vaan siitä, että ne ovat edelleen vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin töiden alkaessa. Se tarkoittaa sitä, että olen tajunnut käyttää käsineitä ja käsirasvaa.

Juhannuksen jälkeen alkaa viikon työrykäys palvelukuljettajana, eli käytännössä kuljetan ruokaa vanhuksille ja kaupungin sisäistä postia eri toimipisteiden välillä. Tuttua hommaa viimekesältä.

Vihertävä unelma:

Tää ei nyt liity viimekeväiseen roolisuoritukseeni kemikaalibasistina mitenkään. Tykkään haaveilla. Haaveilen usein koirista ja muista lemmikkieläimistä, kirjailijanurasta, täydellisestä jäätelöannoksesta ja keuhkoista, jotka ei tee tenää parinkymmenen metrin juoksupyrähdyksen jälkeen. Jatkan jälkimmäisen ruotimista vähän myöhemmin (kuten edellisessä merkinnässä lupailin).

Nyt kuitenkin pitää alustaa tätä päiväunta pienellä oikeastaan kohtalaisen pitkällä pohdinnalla kasvissyönnistä. Siis periaatteena pidän kasvissyöntiä (järkevästi toteutettuna) erittäin kannattavana. Nykyaikaisessa lihantuotannossa on omat selkeät ongelmansa, eikä luomukaan paljon pelasta. 

Luomusta: ensinnäkin sen avulla on edelleen mahdotonta tuottaa kaikille halukkaille lihaa. Toisekseen harvat eettisemmästä lihasta viitsii maksaa sen vaatimaa hintaa. Kolmanneksi, minusta on kyseenalaista onko se niin eettistä lääkitä eläimiä pelkästään "luonnonmenetelmin", kun tehokkaampia antibioottejakin olisi saatavilla. Väärin toki on sekin, mitä monet muut kasvattajat harrastaa, että syötetään karjalle antibiootteja jatkuvasti ihan vain varmuuden vuoksi. (Ei yhtään edistä antibioottiresistenttien bakteeri&viruskantojen syntymistä tai mitään...)

Sen lisäksi kasvisruuan syöminen on loppuen lopuksi ekologisempaa, kuin liharuuan syöminen, vaikka kasvissyönin puoltoargumenteillekin voi esittää kirtiikkiä. Myös hyönteisten syömistä pidän kannattavana. 

Joten, miksi en ole kasvissyöjä? Enimmäkseen samoista syistä kuin en ole ollut hääppöinen karppaaja. Olen laiska, enkä jaksa aina selittää kaikille. Pidän myös monista liharuuista kovasti, eikä minulla ole varsinaisesti ongelmia ajatella, että syön kuollutta eläintä. Minua ei myöskään järkytä, vaikka tietäisin, että lautasellani oleva pihvi on lehmästä nimeltä Ilonasoma ja vaikka olisin rapsutellutkin itse kyseistä lehmää. Se ei siis ole minulle mikään ongelma, vaan juurikin aiemmin mainittu tehotuotanto ja ekologiset kysymykset harmittavat minua lihansyönnissä.

Unelmaratkaisu: Muutan asumaan hevonperseeseen ja alan kasvattaa itse iloisia kanoja ja vuohia omiksi tarpeiksi. Tykkään puuhastella eläinten kanssa, minulle ei varsinaisesti ole ongelma tappaa eläintä (jos voin tehdä sen siististi ja kivuttomasti), nylkeä sitä, tai sen jälkeen syödä sitä. Lisäksi voisin kasvattaa heinäsirkkoja ja jauhomatoja ruuaksi (jos vain löydän jostain ohjeita siihen).

Ongelmat: Raha. Aika.

Mut jos musta tulee joskus menestyskirjailija, nii sit toteutan tän! Ja voisin kans ottaa koiria, kissoja ja frettejä lemmikiksi!

Niin ja jos samassa pihapiirissä/lähellä asuis jotain hyviä ystäviä, niin vois elää kivassa semikommuunissa ja hoitaa toinen toistemme eläimiä ja sellasta...

Muokkaus:
Unohdin vallan mainita eettisemmistä lihavaihtoehdoista: riista ja hevonen. Riista on saanut mukavasti elää lajityypillistä elämää, mitä ei voi sanoa tehosiasta. Tosin Suomen riistavarannot eivät riittäisi, jos sitä syötäisiin samoja määriä kuin tehotuotettuja eläimiä. Hevonen on myös saanut elää lihaeläimelle epätavallisen onnellista elämää (ainakin noin keskimäärin) ja useimmista hevostista on jopa välitetty niiden elämän aikana. Joten tehotuotetulle possulle, broilerille ja naudalle on lihaisiakin vaihtoehtoja.

En nyt tässä edes mene kalatalouteen. Olen tainnut saarnata siitä aiemmin.

Juoksu:

Haluaisin oikeastaan vältellä aihetta, kuten itse juoksemistakin. Olen angstannut nyt varmaan riittävästi koululiikunnan tuomista traumoista. (Jos en blogissa, niin vähintään irl. Pidin joskus luennon aiheesta. Siis ihan oikeasti, oikean luennon, josta sain opareita.) 

Olisi siis varmaan aika sanoa jotain positiivista, tai edes neutraalia... Öm. Olen... juossut...? Joo. Siis pyrin juoksemaan vähintään kahdesti viikossa pienen lenkin (2-3 km) sillä tavoin, että vaihtelen kävelyä, hölkkää, kevyttä juoksua ja nopeaa juoksua. Toivon, että kunto nousee ja juoksun osuus alkaa kasvaa. Sitten varmaan voin alkaa tehdä vähän pidempää lenkkiä.

Ja yritän juoda päivässä 6 lasia vettä, mutta en yleensä muista. 

Mulla on rasitusastma, johon en myöskään muista käyttää lääkkeitä. Saatoin mainita asiasta jossain... joskus... ehkä. Tai sit vaan ajattelin mainitsevani. Sen puoleen ne pef-mittausten pätkät, jotka oon muistanu tehdä antais vähän osviittaa siitä, että ne ei ihan hirvittävästi auta. (Enkä muutenkaan tiedä miten tervettä on pitkällä aikavälillä vetää keuhkoihinsa kortisonia. Tai siis tiedän, mun mummoni veti 30 vuotta. Eikä hän lopettanut lääkkeidenkäyttöä siksi, että astma olisi kadonnut.)