Transasiaa
Transtyttö saa käyttää tyttöjen vessoja
Minusta on surullista, että ulostaminenkin täytyy sukupuolittaa. Lisäksi minusta on surullista, että tämä oikeasti ylittää uutiskynnyksen, eli on riittävän merkittävä asia, että siitä pitää mainita. No... jokatapauksessa parempi näin, kuin niin, että transtyttö joutuisi käyttämään poikien vessoja. Muistan vielä kuinka minusta tuntui oudolta mennä tyttöjen vessaan, mutta en uskaltanut poikienkaan vessaa käyttää. Tämän seurauksena pyrin koko kouluaikani välttämään vessojen käyttöä. Koko ylä-asteen aikana kävin varmaan alle viisi kertaa vessassa koulussa. Lukion yksi parhaita puolia oli, että vessoja ei ollut sukupuolitettu.
"Väljemmät sukupuoliroolit säästäisivät ihmishenkiä"
Luultavasti. Mutta on toki tärkeämpää, että ihmiset käyttäytyvät, kuten yhteiskunta heitä ohjaa haaroväliensä perusteella käyttäytymään.
Miesten himokkaat katseet loukkaavat
Tämä on samaa sarjaa kuin Normit-sivustolla ollut kirjoitus "Ruumiini ei enää kuulunutkaan minulle". Johonkin muistini syövereihin on syöpynyt muutama vastaava tilanne. Voin sanoa, että tuntui yksinkertaisesti selittämättömän väärältä teini-iässä, että joutuu samaan aikaan identifioiduksi väärään sukupuoleen, että tulee arvotetuksi sen kautta.
Kaikki tytöt eivät kasva naisiksi
"Monet aikuiset vilpittömästi kuvittelevat, että heidän tehtävänsä kasvattajina on kasvattaa tytöistä naisia ja pojista miehiä. “Asiallisena” ja “siistinä” pidetään aina perinteisten sukupuolinormien mukaista vaatetusta ja ulkonäköä. Naisellisia tyttöjä pidetään kypsempinä ja aikuisempina kuin maskuliinisia tyttöjä, miehekkäitä poikia aikuisempina kuin feminiinisiä poikia.
Mielenterveystoimiston hoitaja, joka yritti rohkaista minua sanomalla, että minähän olin kaunis nuori nainen, halusi varmaan myös vilpittömästi auttaa. Ajatellaan, että on vastuullista ohjata “hämmentynyttä nuorta” kohti “hänelle oikeaa” sukupuolta."
Minusta on surullista, että ulostaminenkin täytyy sukupuolittaa. Lisäksi minusta on surullista, että tämä oikeasti ylittää uutiskynnyksen, eli on riittävän merkittävä asia, että siitä pitää mainita. No... jokatapauksessa parempi näin, kuin niin, että transtyttö joutuisi käyttämään poikien vessoja. Muistan vielä kuinka minusta tuntui oudolta mennä tyttöjen vessaan, mutta en uskaltanut poikienkaan vessaa käyttää. Tämän seurauksena pyrin koko kouluaikani välttämään vessojen käyttöä. Koko ylä-asteen aikana kävin varmaan alle viisi kertaa vessassa koulussa. Lukion yksi parhaita puolia oli, että vessoja ei ollut sukupuolitettu.
"Väljemmät sukupuoliroolit säästäisivät ihmishenkiä"
Luultavasti. Mutta on toki tärkeämpää, että ihmiset käyttäytyvät, kuten yhteiskunta heitä ohjaa haaroväliensä perusteella käyttäytymään.
Miesten himokkaat katseet loukkaavat
Tämä on samaa sarjaa kuin Normit-sivustolla ollut kirjoitus "Ruumiini ei enää kuulunutkaan minulle". Johonkin muistini syövereihin on syöpynyt muutama vastaava tilanne. Voin sanoa, että tuntui yksinkertaisesti selittämättömän väärältä teini-iässä, että joutuu samaan aikaan identifioiduksi väärään sukupuoleen, että tulee arvotetuksi sen kautta.
Kaikki tytöt eivät kasva naisiksi
"Monet aikuiset vilpittömästi kuvittelevat, että heidän tehtävänsä kasvattajina on kasvattaa tytöistä naisia ja pojista miehiä. “Asiallisena” ja “siistinä” pidetään aina perinteisten sukupuolinormien mukaista vaatetusta ja ulkonäköä. Naisellisia tyttöjä pidetään kypsempinä ja aikuisempina kuin maskuliinisia tyttöjä, miehekkäitä poikia aikuisempina kuin feminiinisiä poikia.
Mielenterveystoimiston hoitaja, joka yritti rohkaista minua sanomalla, että minähän olin kaunis nuori nainen, halusi varmaan myös vilpittömästi auttaa. Ajatellaan, että on vastuullista ohjata “hämmentynyttä nuorta” kohti “hänelle oikeaa” sukupuolta."
Kaikki sitä tietoa tosin tarvitsisivat. Oikeasti. Enimmäkseen olen "kaapissa" transgenderiyteni kanssa, koska en jaksa kertoa juurta jaksaen sukupuolisuuden moninaisuudesta jokaiselle tapaamalleni ihmiselle erikseen. Toisekseen siksi, että ihmisille on edelleen niin vitun vaikeaa käsitellä muuta kuin selkeää mies-nainen jakoa. On arkielämässä helpompi olla epätyypillinen nainen, kuin asettautua kokonaan sukupuolidiskurssin ulkopuolelle. Siitä huolimatta, erityisesti teini-iässä jatkuva lokerointi satuttaa.
Kommentit
Lähetä kommentti