Paloja pilvilinnoista: asuminen

Aloitetaanpa tämä lainauksella aiemmasta pohdinnastani:

Unelmaratkaisu: Muutan asumaan hevonperseeseen ja alan kasvattaa itse iloisia kanoja ja vuohia omiksi tarpeiksi. --  Ja voisin kans ottaa koiria, kissoja ja frettejä lemmikiksi! Niin ja jos samassa pihapiirissä/lähellä asuis jotain hyviä ystäviä, niin vois elää kivassa semikommuunissa ja hoitaa toinen toistemme eläimiä ja sellasta...

Kommuuni. Musta olisi kivaa asua kommuunissa muutamien hyvien kavereiden kanssa.

Asuin vuoden solussa ja se oli oikeastaan oikein mukavaa. Paitsi joskus keittiön siivoaminen muiden jäljiltä. Siellä voisi myös pitää kaikenlaisia kivoja eläimiä. Ja lastenkasvatukseen se olisi varmaan myös aika ihanteellinen ympäristö. Sillä pääsisi vähän lähemmäs sitä "kyläyhteisömeininkiä", jolla lapset (kaiketi?) ennen kasvatettiin. Niin, juuri siihen aikaan, kun kaikki oli (kuulemma) muutenkin paremmin.

Okei, alkaa mennä vähän repomieheksi nämä jutut.

Joka tapauksessa, musta olisi hyvä kaikkien kannalta, jos lapsista ja eläimistä olisi monta aikuista huolehtimassa.

Musta olisi myös kivaa asua syrjemmässä. Sillain, että olisi omaa pihaa, eikä naapureita ihan kyljessä. Paitsi kommuunin jäsenet tietysti. Mutta se on eri asia. Ne voi valita. Naapureitaan ei.

Olisi myös kiva, jos olisi oma kirjasto. Huone varattuna kirjoja ja lukemista varten. Se toisaalta olisi senkin puolesta järkevää, että jos kommuuni muodostuu niistä ihmisistä, joiden kanssa tällä hetkellä hengaan, meillä olisi aivan vitusti kirjoja. (Terveisin kirjallisuudenopiskelijat ja manga-harrastajat.) Mulle on hahmottunut mieleen jo jonkinlainen toimintasuunnitelmakin kirjaston suhteen. Ehkä selitän siitä myöhemmin.

Sit meillä vois olla omia kanoja tai ankkoja tai muita vastaavia ja paimenkoira paimentamassa niitä. Se olis kivaa.

Sijaintina mulle kelpaisi ihan vanhempieni kotitalo. Tosin he eivät ole ihan äkkiä muuttamassa sieltä, joten tämä haave lykkääntynee useamman kymmenen vuoden päähän. Siellä olisi kuitenkin paljon lääniä ja huoneita. Ja iiso keittiö.

Tosin pitäisi varmaan olla myös sääntöjä, että yhteiselon mukavuus olisi turvattu myös silloin, jos tulee jotain kriisejä. Tai jonkun naperon uhmaikä. Yksi sääntö olisi ainakin, että toisten omiin huoneisiin ei saa mennä ilman lupaa. Ja pitäisi varmaan pitää kuukausittain kommuunikokouksia, jossa laskettaisiin kuitteja ja keskusteltaisiin tärkeistä asioista.

Se olis jännää. Ja kivaa.

Taidan ymmärtää, miksi yksi kavereistani luonnehti elämäntyyliämme jo nyt boheemiksi.