Outtaaminen

Tänään tuli sellanen "everything went better than expected"-fiilis. Jännitin vähän etukäteen, että mitähän hittoa siitäkin tulee, kun mä meen samalla junalla viiden tunnin matkan uteliaan ja hyvin uskonnollisen tätini kanssa. Niin ja hän ei tiedä minun olevan matkalla transtutkimuksiin. Tädillä oli kuitenkin liian kiire selittää omia asioitaan, että minulle olisi jäänyt edes tilaisuutta outata* itseäni. Sen puheet, mitä hän puhui itsestään ja itsensä kuuntelemisesta ja rehellisyydestä tosin kuulostivat siltä, että asian hyväksyminen ei välttämättä olisi mahdottomuus. 

(Outata = tulla ulos kaapista, voidaan käyttää myös siitä, kun joku toinen tekee sen henkilön puolesta)

Sitten kotona sain kuulla, että täti itse asiassa tiesi jo asiasta. Äiti oli kertonut hänelle ja hän oli joutunut sulattelemaan sitä. Sitten hän oli soittanut myöhemmin takaisin äidille ja alkanut saarnata, miten hänen (äitini siis) pitää sitten olla tukena tässä ja niin edelleen. 

Äiti hieman tosin ärsyyntyi saarnaavasta sävystä ja sanoi käsitelleensä itse asian jo puoli vuotta sitten.

Äitini on siis alkanut outtaamaan minua suvulle. Ymmärrän, että monista transihmisistä voi tuntua pahalta, että joku toinen levittelee tietoa. Oon kuitenkin huomannut itsestäni, että mua ei oikeastaan haittaa, jos joku sukupuolisuuteni hyväksyvä kertoo muille asiasta. Enemmän satuttaa, jos joku, joka ei alkuunkaan edes ymmärrä, mistä on kyse, levittelee jotain "vähän sinne päin" olevaa juttua. Minusta on jotenkin todella rasittavaa tulla väärinymmärretyksi. 

Haluan kyllä, että voin olla julkisesti sitä sukupuolta kuin olen. Ongelma vain on siinä, että ihmisten on todella vaikea käsittää sitä ja ymmärtämättömien puhe on ahdistavaa. Siksi musta on oikeastaan hyvä, että mun äiti - joka on oman kipuilunsa aiheen kanssa jo käynyt - outtaa mut suvulle. Sitten ne ehtii pohtia aihetta ennenkuin joudun itse heidän kanssaan tekemisiin. Ja ehkä he ovat sitten jo käsitelleet asiat siinä vaiheessa, eikä mun tartte törmätä siihen pöyristyneeseen ensireaktioon.

Luulen, että transihmisiä ahdistaa enemmän se sukulaisten kanssa, jos vanhemmat kieltävät ulostulon suvulle. Se, jos joutuu elämään vanhempien tahdosta kaapissa tuntui mustakin pahalta. Luultavasti tämä vanhempien toive johtuu lähinnä siitä, että he eivät itse ole valmiita asian käsittelyn kanssa. Sitten kun he ovat, niin sukulaisillekin on helpompi kertoa.