Kevättuulia

Vaihdon blogin ulkoasua. Koska nyt linkit ovat keltaisia, niin se tarkoittaa sitä, että on kevät ja pääsiäinen. Kaikkialla kuuluu nyt olla vihreää ja keltaista tai jeesusjuttuja. (Yleensä ei molempia samaan aikaan.) Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kouluaikojen jälkeen monet pyhät tuntuvat menettäneen merkityksensä. Enkä nyt puhu niiden universaaleista merkityksistä, vaan henkilökohtaisesta merkittävyyden kokemuksestani. Onhan se kiva hengata perheen ja/tai ystävien kanssa ja olla menemättä opiskelemaan tai töihin ja syödä kauden ruokia, mutta kaikki muu juhlapäivän ympäriltä sitten jotenkin jääkin. En nyt varsinaisesti tiedä, onko se hyvä tai huono asia. Se on lähinnä havainto.

Mitäs muuta kuuluu? Sitten viimepäivityksen on tapahtunut paljon, mutta ei juuri mitään blogin kannalta kiinnostavaa. Kiireet tältä keväältä ovat nyt helpottaneet niin harrastusten kuin opiskelujenkin puolesta. Sain viimein valmistuttua humanististen tieteiden kandidaatiksi. Nyt pitäisi alkaa hiljalleen katsoa maisterivaiheen opintoja. Oon viimeisen viikon vain släkkäillyt ja vältellyt kaikkea epämiellyttävää tekemistä.

Sain pariksi kuukaudeksi kesällä töitä, vanhalta työnantajalta, siivouksen parista. Oman alan työt olisi aika pop, mutta erityisesti tässä taloustilanteessa sitä osaa arvostaa melkein mitä tahansa työtä. Eikä se huonoa duunia sinänsä olekaan. Työ, työympäristö ja palkka on kaikki ihan ookoo. Mieluummin silti tekisin tässä vaiheessa oman alan töitä opiskelupaikkakunnalla.

Lähden huomenna takaisin opiskelupaikkakunnalle, mutta nyt mää istun parhaillaan vanhempien luona ja dataan. Isä on jossain reissussa ja äiti riitelee meidän kissan kanssa.

Kissa: Kurrrnau?
Äiti: On sulla siinä ruokaa.
Kissa: Mjaurr!
Äiti: En minä ole sokea. Itse olet sokea.
Kissa: Mou!

Että sellaista mun pääsiäiseen.