Viikon elokuvakatsaus
Aamulla katsoin virolaiseen elokuvahistoriaan liittyviä elokuvia, joihin sisältyi muun muassa neukkupropagandaleffa. Sieltä oli peräisin aikansa elävään elämään jäänyt ironinen ilmaus siitä miten hienosti ja paremmin kaikki on kolhoosissa.
Kun aloin olla herännyt... ainakin noin teoriassa siirryin elokuvahistorian tunnille, jossa katsoimme noin pari tuntia kestävän elokuvan. Huomasin välillä tuijottaneeni sitä monta minuuttia tajuamatta mitään. Kofeiini tosiaan pitää hereillä, muttei paranna suorituskykyä. Asiaan saattoi tosin vaikuttaa sekin, että se oli mykkäfilmi, jossa oli ruotsinkieliset tekstitykset.
Parituntisen elokuvan kulun voisi ehkä tiivistää näin: Kaikki juoksee ympäriinsä, naiset draamailee, miehet ampuu toisiaan ja Ku Klux Klan ratsastaa mahtipontisesti (elin otsassa).
Ja koska elokuvista ei voi koskaan saada tarpeekseen (tai sitten voi), niin kävin vielä illalla katsomassa Les Miserablesin.
Heti alkuunsa kävi varsin selväksi, että tämä elokuva ei ole lainkaan mahtipontinen. Se on Mahtipontinen. Näyttelijät kyllä tiesivät, mitä tekivät. Siihen nähden, että he olivat tosiaan ammattinäyttelijöitä, eivät ammattilaulajia, he kyllä hoitivat hommansa varsin mallikkaasti.
Sen jälkeen havaitsin, että ne tosiaan laulavat enimmän osan elokuvaa. Tavallinen puhe on itse asiassa vähemmistöä. Jostain syystä se kuulostaa musikaaleihin tottumattomaan korvaani hupaisalta.
Huomasin kuitenkin toisinaan nauravani väärissä kohdissa. Iron Sky:ssa kävi samoin. Eeppisessä lopputaistelussa huomasin kikattavani useammastakin syystä.
Ei siitä muuta. Tämän illalla katsotun elokuvan kohdalla hihitystä aiheutti muutamatkin eri asiat, jotka saattavat vähän spoilata juonta:
Eräs tietty henkilö ansaitsisi vuoden 1832 darwin-palkinnon. Tässä pari mallisuoritusta hänen logiikastaan:
"Hmm... Kuollut lapsi, jonka elämän olisin voinut pelastaa olemalla vähemmän mulkero. Laitanpa oman kunniamerkkini hänen rinnukseensa. Kas noin. Nyt se varmasti pakahtuu onnesta."
"Olen koko elämäni jahdannut tätä miestä ja yrittänyt tuhota hänet. Nyt hän pelastaa henkeni... Olen väärässä ja hän oikeassa. Voisin alkaa tehdä elämälläni jotain järkevää..! Hyppäänpä tuohon megalomaanisen kokoiseen kaivoon."
Kun aloin olla herännyt... ainakin noin teoriassa siirryin elokuvahistorian tunnille, jossa katsoimme noin pari tuntia kestävän elokuvan. Huomasin välillä tuijottaneeni sitä monta minuuttia tajuamatta mitään. Kofeiini tosiaan pitää hereillä, muttei paranna suorituskykyä. Asiaan saattoi tosin vaikuttaa sekin, että se oli mykkäfilmi, jossa oli ruotsinkieliset tekstitykset.
Parituntisen elokuvan kulun voisi ehkä tiivistää näin: Kaikki juoksee ympäriinsä, naiset draamailee, miehet ampuu toisiaan ja Ku Klux Klan ratsastaa mahtipontisesti (elin otsassa).
Ja koska elokuvista ei voi koskaan saada tarpeekseen (tai sitten voi), niin kävin vielä illalla katsomassa Les Miserablesin.
Heti alkuunsa kävi varsin selväksi, että tämä elokuva ei ole lainkaan mahtipontinen. Se on Mahtipontinen. Näyttelijät kyllä tiesivät, mitä tekivät. Siihen nähden, että he olivat tosiaan ammattinäyttelijöitä, eivät ammattilaulajia, he kyllä hoitivat hommansa varsin mallikkaasti.
Sen jälkeen havaitsin, että ne tosiaan laulavat enimmän osan elokuvaa. Tavallinen puhe on itse asiassa vähemmistöä. Jostain syystä se kuulostaa musikaaleihin tottumattomaan korvaani hupaisalta.
Huomasin kuitenkin toisinaan nauravani väärissä kohdissa. Iron Sky:ssa kävi samoin. Eeppisessä lopputaistelussa huomasin kikattavani useammastakin syystä.
"Neljäs maailmansota käydään kivillä ja kepeillä" - EinsteinSe onkin parasta, mitä minäkään keksisin, jos minulla olisi pari sukupolvea aikaa ja lauma huippuasiantuntijoita suunnittelemassa maailmansotaa. Harmi vain, että minulla ei ole kännykkää, josta voisin pölliä akun ultimate-war-weaponiini.
Ei siitä muuta. Tämän illalla katsotun elokuvan kohdalla hihitystä aiheutti muutamatkin eri asiat, jotka saattavat vähän spoilata juonta:
Eräs tietty henkilö ansaitsisi vuoden 1832 darwin-palkinnon. Tässä pari mallisuoritusta hänen logiikastaan:
"Hmm... Kuollut lapsi, jonka elämän olisin voinut pelastaa olemalla vähemmän mulkero. Laitanpa oman kunniamerkkini hänen rinnukseensa. Kas noin. Nyt se varmasti pakahtuu onnesta."
"Olen koko elämäni jahdannut tätä miestä ja yrittänyt tuhota hänet. Nyt hän pelastaa henkeni... Olen väärässä ja hän oikeassa. Voisin alkaa tehdä elämälläni jotain järkevää..! Hyppäänpä tuohon megalomaanisen kokoiseen kaivoon."
Lisäksi oli vielä monia muita kohtia, joita en nyt muista.
Juonipaljastukset päättyvät.
Sitten päivän disney-totuudet!
Unohtivat vaan muun muassa Leijonakuninkaan. Hamlethan on tunnetusti romanttinen komedia, jossa kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun asti. Vissiin se ei sitten ollut mainitsemisen arvoinen.
Kommentit
Lähetä kommentti