Puhelinmyyjistä

En ole enää pitkään aikaan yrittänyt olla mitenkään erityisen ilkeä puhelinmyyjille. Kakarana, kun puhelinmyyjä jatkoi höpötystään vielä sen jälkeen, kun ilmaisin selkeästi olevani ala-ikäinen, laitoin puhelimen luurin kukkapöydälle (sillä olin kuullut jostain, että on hyvä puhua kukille) ja menin katsomaan telkkaria käyden aina välillä kuuntelemassa, joko se lopetti.

Myöhemmin olen tajunnut, että hekin ovat vain ihmisiä ja usein vieläpä opiskelijoita, jotka vain haluavat saada jotenkin räävittyä kelan tukia enemmän tililleen. Meidän molempien aikaa säästääkseni sanon yleensä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, että kiitos, ei kiitos ja katkaisetn puhelun. Viimeksi minulle yritettiin kaupata internetyhteyttä samasta firmasta, kuin mistä jo vuokraamme kuuluva internetyhteys on. Yleensäkään en osta mitään, en siksi, että "ne on kaikki kusetusta", vaan siksi että minun on vaikea keskittyä puhelimessa mihinkään, saati sitten tehdä päätöksiä.

Joskus silti tulee naurettua joillekin puhelinmyyjätapauksille. Ihan vain, koska ne kolahtavat minun huumorintajuuni siitä huolimatta, että monet tuttavani ovat kyseistä työtä itsekin tehneet. Kaverini kertoi, että eräs mieleenjäävimmistä tapauksista puhelinmyyjänä oli, kun joku ilmoitti, (johonkin telvisio korttiin liittyen luultavasti) ettei hän tarvitse, sillä katsoo telkkarista vain pornoa.

Viimeisin tapaus sattui muutamia minuutteja sitten, kun joku soitti kaverilleni. En tiennyt kuka oli kyseessä, mutta epäilin, että puhelinmyyjä, sillä kaverini kysyi jotain tyyliin: "Niin mistä soitat?". Sanoin kaverin vieressä (mahdollisimman ärsyttävällä äänellä) "Haluaisimme tarjota sinulle Seiskan kolmeksi kuukaudeksi...!". Kaverini katsoo puhelintaan hämmentyneenä ja sanoo: "Mää luulen, että se kuuli sut. Se löi luurin korvaan."