"Syysloma"
Päivän lukuvinkki: Google-runoilija
Pihalla sataa niin rankasti lunta, etten näe ikkunastani naapuriin asti. Se ei toisaalta ole mikään ihan ihme ja poikkeuksellisen rankka lumisade, sillä olen vanhempieni luona käymässä ja naapurimme asuu kilometrin päässä. Abraham on kanssani samaa mieltä siitä, että siellä on ihan koiranilma. Vielä pari tuntia sitten taivas oli harsopilvien läikittämä, mutta sininen ja ilma kaunis. Kävin hakemassa sahalta puruja kanille ja ajattelin, että ehkä voisin käydä vielä vähän poimimassa ruohoa, kun aurinko on sulattanut yöllä kertyneen huurteen paremmin. Mutta ei sitten. Onneksi kävin eilen hakemassa kolme korillista ruohoa, voikukanlehtiä, porkkanannaatteja ynnä muuta vastaavaa pihalta sisälle kuivattavaksi.
Tultuani elikoideni kanssa vanhempieni luo viettämään syyslomaa - anteeksi perioiditaukoa - kani söi heinää ja joi vettä ihan valtavasti. Ilmeisesti se oli uutta ja jännän makuista. Nyt heinänkulutus on laskenut takaisin tavanomaiseen.
Abraman sähisi Petterille ja Karviselle ensin, mutta parissa päivässä se oli taas tottunut niihin ja yrittää jatkuvasti innostaa niitä leikkimään kanssaan. Nellille, emolleen Abra ei sähissyt, vaan tuli innostuneesti katselemaan. Emon alkaessa nuolla tätä, Abra vetäytyi kauemmas: "Mää oon jo iso poika. Kova jätkä. Äiti, sä nolaat mut".
Kissat ja kani tulevat hienosti toimeen, eikä kumpikaan yritä tappaa kumpaakaan. Kissat tosin aina välillä epäilevät kanin olevan vaarallinen ja kanilla on paljon asiaa, josta se viestittää tömäyttelemällä nurkassa takajalkaansa.
Koko lauma yrittää aina seurata mua minne ikinä menenkin. Luulen, että joku niistä osaa avata ovia (veikkaan Petteriä), sillä varmasti jätin koko kaartin alakertaan ja tulin itse ylös, omaan huoneeseeni. Hetken kuluttua Abraham hyppää sängylle Petterin katsellessa oviaukosta. Ja jokin yrittää nakertaa sänkyni alla lattialistaa. Tämä on siis tapahtunut jo useampana iltana. Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että heh, joku voisi vaikka pelätä mörköjä, jotka metelöivät sängyn alla tai yrittävät tunkea naaman kautta peiton alle.
Ja joo, ei tää ihan lomaa ole. Mulla on tehtävänä kaksi 15-sivuista esseetä ja luettavana yksi englanninkielinen artikkeli, josta pitää tehdä kaksi power point -esitystä: yksi englanniksi ja yksi suomeksi.
Muokkaus: 17:47 //
Nähtiimpä Abrahamin ensireaktio lumeen. Se katseli hämmentyneenä ympärilleen: "Mitä on tämä valkea kylmä aine". Ja lähti sitten teputtamaan ympäriinsä ihmetellen, miksi tassut jäätyy ja kastuu samaan aikaan. Sitten se totesi, että lumi on jännä, koska sitten voi pissata minne vain ja silti riittää tarpeita sen peittämiseen. Vähän ajan kuluttua sen päällä lepäsi lumikerros, sillä pienenä pölvästinä, se ei osannut pudistella lunta yltään, kuten aikuiset kissat. Pyyhkäsin lumet mustasta turkista ja toin pölvästin takaisin sisälle.
Pihalla sataa niin rankasti lunta, etten näe ikkunastani naapuriin asti. Se ei toisaalta ole mikään ihan ihme ja poikkeuksellisen rankka lumisade, sillä olen vanhempieni luona käymässä ja naapurimme asuu kilometrin päässä. Abraham on kanssani samaa mieltä siitä, että siellä on ihan koiranilma. Vielä pari tuntia sitten taivas oli harsopilvien läikittämä, mutta sininen ja ilma kaunis. Kävin hakemassa sahalta puruja kanille ja ajattelin, että ehkä voisin käydä vielä vähän poimimassa ruohoa, kun aurinko on sulattanut yöllä kertyneen huurteen paremmin. Mutta ei sitten. Onneksi kävin eilen hakemassa kolme korillista ruohoa, voikukanlehtiä, porkkanannaatteja ynnä muuta vastaavaa pihalta sisälle kuivattavaksi.
Tultuani elikoideni kanssa vanhempieni luo viettämään syyslomaa - anteeksi perioiditaukoa - kani söi heinää ja joi vettä ihan valtavasti. Ilmeisesti se oli uutta ja jännän makuista. Nyt heinänkulutus on laskenut takaisin tavanomaiseen.
Abraman sähisi Petterille ja Karviselle ensin, mutta parissa päivässä se oli taas tottunut niihin ja yrittää jatkuvasti innostaa niitä leikkimään kanssaan. Nellille, emolleen Abra ei sähissyt, vaan tuli innostuneesti katselemaan. Emon alkaessa nuolla tätä, Abra vetäytyi kauemmas: "Mää oon jo iso poika. Kova jätkä. Äiti, sä nolaat mut".
Kissat ja kani tulevat hienosti toimeen, eikä kumpikaan yritä tappaa kumpaakaan. Kissat tosin aina välillä epäilevät kanin olevan vaarallinen ja kanilla on paljon asiaa, josta se viestittää tömäyttelemällä nurkassa takajalkaansa.
Koko lauma yrittää aina seurata mua minne ikinä menenkin. Luulen, että joku niistä osaa avata ovia (veikkaan Petteriä), sillä varmasti jätin koko kaartin alakertaan ja tulin itse ylös, omaan huoneeseeni. Hetken kuluttua Abraham hyppää sängylle Petterin katsellessa oviaukosta. Ja jokin yrittää nakertaa sänkyni alla lattialistaa. Tämä on siis tapahtunut jo useampana iltana. Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että heh, joku voisi vaikka pelätä mörköjä, jotka metelöivät sängyn alla tai yrittävät tunkea naaman kautta peiton alle.
Ja joo, ei tää ihan lomaa ole. Mulla on tehtävänä kaksi 15-sivuista esseetä ja luettavana yksi englanninkielinen artikkeli, josta pitää tehdä kaksi power point -esitystä: yksi englanniksi ja yksi suomeksi.
Muokkaus: 17:47 //
Nähtiimpä Abrahamin ensireaktio lumeen. Se katseli hämmentyneenä ympärilleen: "Mitä on tämä valkea kylmä aine". Ja lähti sitten teputtamaan ympäriinsä ihmetellen, miksi tassut jäätyy ja kastuu samaan aikaan. Sitten se totesi, että lumi on jännä, koska sitten voi pissata minne vain ja silti riittää tarpeita sen peittämiseen. Vähän ajan kuluttua sen päällä lepäsi lumikerros, sillä pienenä pölvästinä, se ei osannut pudistella lunta yltään, kuten aikuiset kissat. Pyyhkäsin lumet mustasta turkista ja toin pölvästin takaisin sisälle.
Kommentit
Lähetä kommentti