Kokeen jälkiraportointi
Alfa ja betakokeet taputeltu ja elämä jatkuu normaalina? Ha. Niinhän minä luulin.
1. Raportti:
Lainatakseni fiiliksiäni betakokeen jälkeisestä: ”Ei
saatana, mikä työmaa joku uuden suhteen alottaminen olis.”
Se aika pitkälti summaa mun fiilikset. Kyllä, kaikkien koekaniinien kanssa olisi kiva olla parempi kaveri. Ystävä jopa. Mut
uuden suhteen aloittaminen on työlästä. Enkä ole edes varma, haluanko sitä.
Toisaalta voisi myös argumentoida, että en ollut varma ennen
nykyistäkään parisuhdettani. En toisaalta pitäisi sitä itsessään kunnollisena argumenttina suhteen aloittamisen puolestakaan.
Kun ihastus on aika pitkälti hiipunut, niin ajatus
seurustelun aloittamisesta tuntuu vaan vähän sillein typerältä. Ehkä seurustelu
tarvitsee lähteäkseen liikkeelle sen ihastuksen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että potentiaalisen kumppanin soveltuvuus täytyisi
selvittää ennen affektion rakentamista. Kuten mä itse asiassa teinkin nykyisen puolisoni kanssa.
2. Raportti:
Luulin, että mun affektiokeskus oli jo rauhoittunut, mut ei vittu sitten. Hngh. Oon havainnut ajattelevani aivan liikaa kohdetta B02.
Käyn päässäni loputtomia keskusteluita tän ihmisen kanssa, enkä edes tiedä, mitä haluaisin oikeasti sanoa hänelle. Ehkä mun on parempi kirjoittaa. Oon kuitenkin paljon parempi tekstin kanssa. Hmm. Taidan kirjoittaa hänelle kirjeen.
----------
Tuntuipa jännittävältä kirjoittaa kirjettä. Ja hyvältä, että sain sen kirjoitettua. Sain ylös aika pitkälti kaiken, mitä haluaisin sanoa. Siitä, että tätä on jatkunut jo liian pitkään, että mun täytyy saada tää sanottua, polyamoriasta, sukupuolestani ja siitä, että kieltäväkin vastaus on aivan ookoo ja pallo on nyt hänellä.
Tuntuipa jännittävältä kirjoittaa kirjettä. Ja hyvältä, että sain sen kirjoitettua. Sain ylös aika pitkälti kaiken, mitä haluaisin sanoa. Siitä, että tätä on jatkunut jo liian pitkään, että mun täytyy saada tää sanottua, polyamoriasta, sukupuolestani ja siitä, että kieltäväkin vastaus on aivan ookoo ja pallo on nyt hänellä.
3. Raportti:
Miksi? Miksi olen ihastunut?
Tähän kysymykseen en ole kyennyt vielä antamaan tyhjentävää,
kaikenkattavaa vastausta. Voisin kirjoittaa vaikka täyspitkän esseen aiheesta, mutta totuus
on, että mä en tiedä.
Haluaisin myös erittäin kovasti toimittaa sen kirjeen. Se kyllä vähän pomppii asiasta toiseen ja siinä on vaikea pysyä perässä... Ja se voi olla muutenkin vähän hämmentävä vastaanottaa...
Äh. Kirjoitan sen uusiksi.
4. Raportti:
Pohdin taas ihastumista ja seurustelua. Haluaisinko
seurustella? En tiedä. En? Haluaisinko intiimimmän ystävyyssuhteen. Joo? Miksi
ei? Haluaisinko harrastaa seksiä tämän ihmisen kanssa sen jälkeen, kun olen
muodostanut häneen luottamuksellisen suhteen? Mahdollisesti?
5. Raportti:
Oon nyt lukenut sen mun kirjeen niin monta kertaa läpi ja
käynyt siitä seuraavan keskustelun eri skenaariot niin monesti, että alan olla
jo oikeasti kyllästynyt tähän. En enää keksi edes uusia relevantteja tai
kiinnostavia näkökulmia aiheeseen. Alkaa siis olla oikea aika toimittaa kirje.
Haluan toimittaa sen kasvokkain. Ja olla läsnä, kun hän lukee sen.
Huomaan, että asennoidun tähän enimmäkseen,
että rukkaset lämmittää talvella mukavasti. Käyn vaan ottamassa pakit ja sit
voidaan jatkaa avoimin kortein.
Eniten mä ehkä pelkään sitä, että tää tekee toisen osapuolen jotenkin hirvittävän
kiusaantuneeksi, mikä alkaa sit näkyä ja vaikuttaa. Toiseksi eniten (varmaan siitä syystä,
että pidän sitä epätodennäköisempänä skenaariona) pelkään sitä, että tästä
oikeasti tulee jotain.
Miksi mä pelkään sitä? Eikö se ole sitä, mitä ainakin joku
osa minusta toivoo? Joo, ehkä. Mutta on se silti pelottavaa. Tunnistan
pelkokokemuksen, vaikka en osaakaan ihan täysin selittää sitä.
6. Raportti:
Pelkään sitä, että tää
ihminen alkaa nähdä mut jotenkin saastaisena ja vastenmielisenä. Tiedostan,
että tämä voi johtua mun koulukiusaamistraumoista. Ei se nyt
siinä mielessä täysin kaukaa haettua ole, että ihmiset keskimäärin pitää
kaikkea sellaista seksuaalisuuteen liittyvää vastenmielisenä, mikä ei iske
heihin itseensä. Se puolestaan
altistaa minut sille, että jos hän ei pidä minua seksuaalisesti kiinnostavana,
hän alkaa kokea minua kohtaan tässä kohtaa vastenmielisyyttä. Se ei sillein varsinaisesti ole sitä, mitä haluaisi kenenkään
kivan tyypin kokevan itsestään.
---------
Kyl mä haluan vielä
muokata kirjettä.
---------
---------
Tän
paremmaksi mä en tätä enää saa. Nyt en enää palaa siihen, vaan vain tulostan ja
toimitan sen.
7. Raportti:
Toimitin kirjeen eilen. En halunnut
viivyttää asiaa, joten päätin ottaa sen saman tien puheeksi. Tai siis antaa kirjeen luettavaksi.
Kohde oli suunnilleen niin hämmentynyt, kuin arvelinkin. Sanoin keskustelun päätteeksi, että jos hän haluaa vielä keskustella aiheesta, niin voidaan keskustella,
mutta mä en nosta tätä enää esiin. Hän vaikutti ymmärtävän.
Ja mun aivot ei pääse yli siitä, että se oli hirvittävän
söpö ja asiallinen.
Tai siitä, että vastaus oli pikemminkin ”ei nyt” eikä ihan vaan suora
ei.
Voi vittu.
Also, mun pelko siitä, että tää tyyppi alkais pitää mua
jotenkin ällönä tai vastenmielisenä taisi olla melkoisen turha. Musta tuntuu,
että se suhtautuu muhun jopa vielä lämpimämmin. Samaan aikaan mun päässä toinen puoli suunnilleen kehrää ja toinen puoli on että VITTU. TÄÄ EI NYT YHTÄÄN AUTA. Oon
kusessa. Olisit vittu ees kusipää.
Se osa musta, joka ei ollut ennen tätä keskustelua varma siitä, olisiko seurustelu tän ihmisen kanssa hyvä vai huono idea (ja pelkäsi sitä) on nyt varsin paljon sitä mieltä, että tää olis aivan mahtavaa.
Toisaalta… mä en voi tehdä mitään. Se on jotenkin hyvin vapauttava ajatus. Mä
en voi tehdä tälle yhtään mitään. Se ei oo ongelma. Se on vain vallitseva
asiantila. Tää ei oo enää mun
käsissä.
8. Raportti:
Mä jotenkin luulin, että mun aivoja auttais
pääsemään yli, jos tää affektio sais torjuvan reaktion ja niin edelleen. No eipä auttanut.
Yritän sanoa aivoilleni, että se saattoi olla vain yritys sanoa todella nätisti,
että ei.
Mut ei.
Mä en halua tehdä tästä kiusallista. Jos tää ihminen haluaa
pitää välit entisellään, niin mun täytyy vaan mukautua siihen. Vaikka mun
aivot ovatkin jo tehneet tästä sangen kiusallista mulle itselleni.
Ja siis tää ei oo mun mittapuulla mikään ihan pieni
ihastuminen. Tää on siis horjuttanut ja muuttanut mun minäkuvaa. Mä en tiennyt,
että mä voin ihastua näin. Kumppanini kanssa tää oli aikanaan ihan erilaista. Enemmänkin
sellasta hiljaista ja melko rauhallista kasvamista yhteen.
9. Raportti:
Mietin, johtuuko nää jostain hormonaalisista perseilyistä. Kuitenkin
mun ihastumisen oireet aika paljon vastaa sitä, mitä monet pitää ”ihan
normaalina”. On tietysti myös mahdollista, että mun aivot ovat muuttuneet ja
muuttaneet jossain määrin toimintaansa.
Siitä, kun käsittelin näistä asioita kuppanini kanssa, on kuitenkin jo melkein kymmenen vuotta aikaa. Ei jessus. Se on pitkä aika. Siinä aivot ehtii tehdä vaikka mitä.
Siitä, kun käsittelin näistä asioita kuppanini kanssa, on kuitenkin jo melkein kymmenen vuotta aikaa. Ei jessus. Se on pitkä aika. Siinä aivot ehtii tehdä vaikka mitä.
Plus siinä vaiheessa, kun me alettiin seurustella, tunteiden tunteminen tai näyttäminen oli mulla ylipäätään aika vahvojen lukkojen takana.
----------
Mun aivoista olis hirvittävän mukavaa ajatella ihastuksen kohdetta. Se
ilmeisesti aiheuttaa edelleen mukavat hormonipöllyt. Mut ehkä mun täytyy alkaa
luopua tästä. Elämä on vaan niin paljon helpompaa, kun ei ole ihastunut.
10. Raportti:
Ehkä tää pep-talk itseni kanssa eilen illalla
auttoi ja sain siirrettyä tän ihmisen vähän enemmän takaisin
kaveri-kategoriaan. Enhän mä ees tunne sitä kunnolla. Toisaalta, mun kriteerit
sille, että mä tunnen jonkun, ovat aika korkeat. Mut ei, mä en tunne tätä
ihmistä niin hyvin, että nää spekulaatiot, mitä mun päässä on, olisi mitenkään
järkeviä.
Olen myös melko varma, että sillä on jotain juttua jonkun
kanssa. Jostain syystä se ei kuitenkaan aiheuta mustasukkaisuuden, kateuden tai katkeruuden tunteita. Pidän tätä kiinnostavana,
sillä olin lapsena aika mustasukkainen jo ihan kavereidenkin ajankäytöstä ja
vallankin siitä, kun joudun jäämään jostain paitsi. Ehkä mä olen vain kasvanut siitä.
Toivonko mää, että siitä, mitä hänellä ikinä onkaan
meneillään ei tule mitään? Mä en tiedä. Toivon vaan tälle ihmiselle kaikkea
hyvää ja huomaan ajattelevani, että se on varmaan hillittömän söpö rakastuneena.
Kommentit
Lähetä kommentti