Kokeen päätäntö

Nyt olisi sitten tarkoitus vetää vähän yhteen kaikkia tekemiäni ihastuskokeita ja niiden jälkiraportteja, sekä tehdä jonkinlaisia päätelmiä.

Aiemmat postaukset aiheeseen liittyen:
Voinko ihastua
Forever a mono
Ihastuskoe beta
Ihastuskoe alfa
Kokeen jälkiraportti
Kokeiden nimistä


Lopputulemana sanoisin, että mitä ilmeisimminkin voin ihastua. Omaksi hämmästyksekseni se myös vaikuttaisi muistuttavan yllättävän paljon monien muiden ihmisten kokemuksia ihastumisesta. Sen sijaan se ei valjennut minulle, miten ihastusmekanismi tarkkaan ottaen toimii.

Ihastuminen vaikuttaa olevan vahvasti irrationaalista toimintaa, minkä vuoksi tähän saakka varsin tiukasti ohjaksissa pysytellyt analyyttinen puoleni oli hyvin vastahankainen antamaan ihastus-kokemuksen vain olla. Ylipäätään minulle tavanomaisin tapa käsitellä tunteita tuntuu olevan purkaa ne osiin ja pistää mentaaliseen museoon. Se kieltämättä antaa paljon informaatiota tunteista ja niiden toimintamekanismeista, mutta kokemus itsessään tuppaa jäämään tällöin latteaksi.

Siitäkin huolimatta, että ihastuminen oli kokeen vuoksi tarkoituksenmukaista (myös analyyttisen puoleni mielestä), se oli silti sangen innokas pyrkimään pysäyttää ihastumista. Ihastuminen oli, vallankin tällä intensiteetillä, itse asiassa hyvin pelottava kokemus ja se jopa ravisteli minäkuvaani.

Ihastuminen itsessään oli pelottavaa. Sen intensiteetti ja kehityskaari yllätti minut. Onnistuin silti mielestäni varsin asiallisesti ja fiksusti kommunikoimaan ihastuksen kohteelle tilanteen ja ottamaan vastaan lämpimät rukkaset.

Juttelin aiheesta myös sellaisen ihmisen kanssa, joka on kokeneempi polyjutuissa. Hän ilmaisi tällasen ihastumisen olevan siunattu tila. Ehkäpä mun vaan pitää ottaa se vastaan ja luottaa siihen, että se loppuu aikanaan. Siitäkin huolimatta, että mun analyyttinen puoleni on äärimmäisen turhautunut, koska se ei ymmärrä, mistä on kyse tai pysty juurikaan kontrolloimaan tilannetta ja narratiivinen puoleni on lähinnä… no… epäfunktionaalinen ja haluton tekemään asialle mitään. 

Olisin taipuvainen ajattelemaan, että tämä on muutosta, joka on kytenyt minussa, ja jonka viimeaikaiset tapahtumat ovat vain puhaltaneet liekkeihin. Nyt oli ehkä otollinen aika ihastua. Vaikka mä en tulisi olemaan kummempaa, kuin ehkäpä hassu alaviite tän ihastuksen elämäntarinassa, mun omassa päässä moni asia on jo toisin.

Koska tämä asia on myös vaatinut multa enemmän kommunikointia muiden ihmisten, kuten vaikkapa puolisoni kanssa, huomaan sen vaikuttaneen itse asiassa erittäin positiivisesti omaan olemassaolevaan parisuhteeseeni. Kommunikoimme enemmän ja aivan kaikesta, mikä on vallankin etäsuhteessa aika tärkeää.


Sanoisin, että kaikesta huolimatta tämä oli hyvin arvokas kokemus ja kokonaisuudessaan jäätiin vahvasti plussan puolelle.