Mikä tää tämmönen ruumis on?

Ihan vain tiedoksenne, että olen nyt joutunut bloggaamaan mobiilina. Enimmäkseen homma toimii ihan hyvin, mutta näköjään huomaan hitaammin vanhempiin teksteihin tulleita kommentteja ja kommentteihin vastaaminen voi aiheuttaa mobiilisovellukselleni hankaluuksia. 

Nyt töissä on mennyt vaihteeksi melko mukavasti ja näyttiäsi, ettei viimeviikkojeni henkinen vaikeilu ole jäämässä pysyvämmäksi tilaksi. Syytän flunssaa, josta olen ilmeisesti hiljalleen päässyt yli sekä hormoneja, joista minun on näköjään edelleen kärsittävä.

Täytyy sanoa, että vaikka eniten kehodysforiaa minulle aiheuttaa tissit, menkat on naistyypillisen ruumiin vittumaisin piirre. Niiden oireissa ei ole mulla edes mitään logiikkaa. Joskus on mielialavaihteluita, joskus taas ei, mutta vatsaan sattuu, joskus taas sattuu päähän, joskus vaan vituttaa kaikki, joskus panettaa, joskus seksin ajatteleminenkin on ällöä, joskus katoaa ruokahalu, joskus haluan syödä aivan vitusti makeaa ja joskus ei oikeastaan ole muuta oireita, kuin että vagina vuotaa verta. Ja joka ikinen kerta, kun mulla on jotain oireita olen yhtä hämmentynyt ja yritän selvittää MIKÄ VITTU MUSSA ON VIKANA ja yleensä menee päivä tai pari, ennen kuin tajuan, että niin vittu totta tosiaan. Mun on jotenkin hirvittävän vaikea hahmottaa sitä, että kuukautiset sekä PMS-oireet koskee muakin.

Mä olen hirvittävän lahjakas unohtamaan sen tosiasian, että mulla on naistyypillinen ruumis sen kaikkine ominaisuuksineen. Keho on mulle jotenkin hirvittävän omituinen asia siihen nähden, että monien katsantokantojen mukaan "minä" viittaa ruumiiseeni. Jos mun aivoilla olisi kädet, jotka eivät olisi ruumistani, se varmaan tökkisi ruumista kepillä ihan vaan nähdäkseen, mitä se tekee. Osittain se tuntuu koskevan myös muita, kuin sukupuolisiksi miellettyjä ominaisuuksia. Lapsena mä ihmettelin ruumistani jatkuvasti: "Jännää uloimman ihokerroksen läpi voi pistää neulan, eikä se satu", "Jos puree itseään käteen, siihen jää hetkeksi valkoiset hampaanjäljet", "Mitenköhän syvälle kurkkuun mä pystyn työntämään mun kielen?", "Jos nyörittää narun riittävän tiukkaan sormen ympärille, se muuttuu siniseksi", "Mun ihon alla on tikku tai jotain, parempi tökkiä sitä neulalla. Oho, sieltä tuli tommosta vaaleeta mönjää kans, jännää. Miten paljon sitä on tuolla?"... ja niin edelleen. Vähän niinkuin mun aivot olisi autonomistaja, joka ei koskaan kyllästy ihmettelemään sitä, miten sen auto toimiikaan ja unohtelisi jatkuvasti, miten vaikka tuulilasinpyyhkijät toimii.

edit:/ Kirjoitin tämän muutama päivä sitten, mutta muokatessani tageja mobiili-blogger halusi siirtää tämän postauksen tälle päivälle.