Miksi ei vituta?

Vitutti yrittäessäni saada asioita hoidettua loppuun opiskelupaikkakunnalla. Vitutti junan lähtiessä työpaikkakunnalle. Vitutti tieto siitä, että pitää kääntää parissa päivässä unirytmi siitä, että menee kolmelta nukkumaan siihen, että herää puoli viideltä. Vitutti, kun ei ole oman alan töitä. Vitutti, kun kaverit jää eri paikkakunnalle. Mutta nyt ei vituta ja se on epäilyttävää.

Unirytmin kääntäminen sujui täysin kivuttomasti. Otin sunnuntai-iltana pari melatoniinia, heräilin pari kertaa yön aikana, mutta kellon soidessa ei väsyttänyt. Eikä väsyttänyt myöhemminkään päivällä, vaikka tein kuitenkin ihan fyysistä työtä, johon kropan ei pitäisi olla tottunut. En myöskään laskenut tunteja töiden loppumiseen tai ruokataukoon. Itse asiassa edes nälkä ei vaivannut, vaikka evääni eivät olleet kovin kummoiset. Oli siinä nyt varmaan riittävästi energiaa päiväksi, mutta en ole tottunut siihen, että se oikeasti riittäisi. 

Ensimmäisen päivän jälkeen jalat eivät olleet kipeät, eikä väsyttänyt. Toisen päivän jälkeen jo vähän. Täytin veroilmoituksen ajoissa. Avasin verhot ikkunani edestä ja totesin ikkunan olevan kärpäsenpaskainen. Se ei vituta. Haluaisin pestä sen. Olen pessyt kaksi päivää ikkunoita työkseni. Tässä on jotain vialla.

Vaikka onkin mukava sanoa, että puoli viisi ei ole heräämisaika, vaan nukkumaanmenoaika, niin ei silti vituta herätä puoli viideltä ja mennä alaavastaamattomiin töihin pikkupaikkakunnalle, jossa kaikki tuntuvat tietävät mun asiat minua itseäni paremmin. Se, jos mikä on epäilyttävää.