Maailmani hajuitta

Ironista kyllä, ei mennyt kauaa edellisestä päivityksestä, kun sairastuin äkäiseen flunssaan. Flunssan  aikana hajuaisti ja sen kautta myös makuaisti luonnollisestikin heikkenee. Koen sen hyvin häiritseväksi, sillä molemmat aistit vaikuttavat tavallista keskeisemmin tapaani hahmottaa ympäristöä. Dysforiasta tutuin menetelmin, suuntaan huomioni muualle ja yritän olla kiinnittämättä asiaan huomiotta. 

Ruoka ei maistu miltään, mutta syön silti aina silloin, kun on ruokatauko tai perheessä ruoka-aika. Jos kukaan ei huomaa sanoa, että on ruoka-aika, niin en huomaa mennä syömään, sillä flunssaisena multa puuttuu myös ruokahalu ja kaikki kiinnostus syömiseen. Eilen borssikeitto onnistui maistumaan joltain ja ilahduin siitä niin, että söin sitä santsiannoksen. Muuten olen tainnut syödä kuin varpunen. Tein välipalaksi leivän, mutta ei huvittanut syödä sitä loppuun, kun se ei maistunut miltään muulta kuin hieman suolalta. 

Jokatapauksessa olen onnistunut ignooraamaan hajuaistini heikkenemisen niin lahjakkaasti, että minulta on mennyt täysin ohi, missä vaiheessa  lakkasin haistamasta mitään. Siis en haista tällä hetkellä yhtään mitään. Töissä aloin miettiä, miksei ikkunanpesusanko haise yhtään astianpesuaineelta. Ravistelin jotain voimakastuoksuiseksi mainostettua ilmanraikastinta, eikä mitään. Siivouskeskuksessa otin käteeni etikkapullon, väänsin korkin auki ja vedin syvän henkosen. Eikä mitään. Yhtä hyvin siellä olisi voinut olla vettä. Olin tästä sen verran hämmentynyt, että pyysin työkaveria tarkistamaan, ettei siellä vain ollut vettä. Työkaveri seurasi esimerkkiäni ja joutui melkein lattialle kakomaan naamaansa irvistellen. 

Tää ei tunnu todelliselta. Tuntuu, kuin olisin jossain peli-simulaattorissa, jossa on fokusoiduttu grafiikoihin ja hoidettu muut aistit tavalla tai toisella puolivillaisesti: kuulo toimii, mutta korvakäytävät tuntuvat ärtyneiltä ja aina niellessä tai haukotellessa korvissa napsuu, tuntoaisti riittää hahmottamaan kehoni rajat ja sen asemoitumisen ympäröiviin objekteihin nähden, mutta hienosyisemmät tuntoaistimukset tuntuvat puuttuvan. Ei ole kuuma, ei kylmä. En kutia, vaatteet ei hierrä, eikä purista ja muutenkin tuntuu oudolta, makuaisteihin on saatu joitain perusjuttuja: makea ja suolainen, sekä ruokien rakenne mallinnettua, mutta melkein kaikki muu uupuukin. Ja hajuaistia ei ole edes yritetty. 

Toivottavasti tätä ei jatku pitkään. Luulen nimittäin, että pitkällä tähtäimellä saattaisi tulla ongelmia todellisuudentajuni suhteen. Antakaa mun hajuaisti takaisin kiitos.