Epänaisen naistenvaivat

Onnistun säännöllisesti, joka kuukausi unohtamaan, että mulla on kuukautiset. Sitten mää ihmettelen, miksi mua ensin panettaa* ja sit vituttaa. Sitten alkaa vuotaa verta, pistän kuukupin paikalleen ja unohdan koko roskan. Seuraavana päivänä mietin, miksi vatsaa vääntää, pää on kipeä, eikä pysty toleroimaan paskaa samaa määrää kuin aiemmin. Joka ikinen kerta kertaan läpi, mitä oon syöny ja tehny viimeisen puolen vuorokauden sisällä ja harkitsen jo lääkäriin lähtöä, ennenkuin muistan, että totta tosiaan kun ihmisestä vuotaa verta, niin se voi aiheuttaa muitakin jänniä asioita. Eihän tätä ookaan tapahtunu kuin päälle kymmenen vuotta. 

Enkä mä silti muista.

Välillä kyllä onnistun autuaasti unohtamaan, että mulla on tissit ja jostain syystä ihmiset varsin usein lukee mut naissukupuolen edustajaksi. Sekin jaksaa hämmentää joka kerta.

Kyllä olen hämmentynyt. Ei, en ole hämmentynyt sukupuolestani. Kaikki muut ovat hämmentyneitä sukupuolestani. Olen hämmentynyt siitä, että ruumiini ei vastaa kokemustani. Ja olen erittäin iloinen siitä, että olen hämmentynyt. Toinen vaihtoehtoni olisi olla ahdistunut.

Jos mä "sukupuolihämmennyksestä" syyttävien ihmisten tahdon mukaisesti vakuuttaisin itseni siitä, että olen nainen ja minun on hyväksyttävä ruumiini ja naiseuteni, ahdistuisin, sillä en pystyisi siihen. Naiseus olisi minulle suorittamista. Kuin tietokonepeli, josta en pidä ja jota en voi lopettaa, enkä voittaa. Nyt naiseus on kuin väärään osoitteeseen mennyt postipaketti. Pyörittelen sitä eteisessä. Mietin, mitähän sille pitäisi tehdä ja minne se pitäisi palauttaa. Ajoittain unohdan täysin sen olemassaolon, kunnes kompastun siihen tai yritän siivota eteisessä.

* Koen tarpeelliseksi täsmentää, että minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että mun on tavallista helpompisaada itseni kiihottumaan. Useimmiten se on niin vaivalloista, että en jaksa. Mää jotenkin luulen, että tää ei oo ihmisille itsestään selvää.