Maailmani hajuin

Mulla on about kaikkia aisteja koskeva aistiyliherkkyys. Kireissä vaatteissa on vaikea keskittyä, kovat äänet tekevät ärtyisäksi, yhteensopimattomat väriyhdistelmät häiritsevät ja joihinkin makuihin on vain mahdotonta tottua, saati oppia pitämään. Tilassa on kuitenkin myös hyviä puolia. Sellaisia puolia, joita ilman minusta puuttuisi jotain olennaista. Minulla on erittäin tarkka värinäkö ja kiinnitän väreihin paljon huomiota. Minulla on myös tarkka haju- ja makuaisti. Haistan maidosta jo pari päivää etukäteen, että se on menossa pilalle ja meille unohtuneesta vaatteesta tunnistan hajusta kenen se on. Hajumaailma määrittää myös käsitystäni tilasta.

Vanhempieni talo haisee erilaiselta silloin, kun kaikki muut ovat nukkumassa ja kissat ovat ulkona. Jos päästän kissat sisään, tai joku nousee ylös, hajumaailma muuttuu hyvin nopeasti. Huomaan usein jo eteisessä, jos äiti on päättänyt vaihtaa vessan saippuaa. Kevät on virallisesti saapunut vasta, kun nenäni voi vahvistaa sen. Oma asuntoni haisee erilaiselta silloin, kun eläimet ja avokkini on poissa, vaikka he olisivat olleet poissa vasta hetken. Lapsena tiesin hajusta, ketkä perheenjäsenet ovat kotona, tai keitä meille on tullut vieraiksi. Myös jokaisessa huoneessa on erilainen hajujälki.

En tiedä miten paljon minulla on oikeasti tavanomaista parempi hajuaisti ja miten paljon tämä on vain sitä, että kiinnitän enemmän huomiota.