Paloja pilvilinnoista: sukupuolta koskeva lainsäädäntö

Jos minä voisin muokata (kohtalaisen mielivaltaisesti) Suomen lainsäädäntöä, millaisia uudistuksia tekisin? Kirjoitan tässä lähinnä siitä, mistä itse tiedän jonkin verran. Olen tietoinen siitä, että myös monia muita uudistuksia olisi tarpeellista tehdä, mutta niistä kirjoittakoon ne, jotka asioista uskovat jotain tietävänsä.

Eli nyt kirjoitan enimmäkseen sukupuolisuuteen liittyvästä lainsäädännöstä. Luultavasti tulen myöhemmin kirjoittamaan asiasta vielä tarkemminkin, mutta tässä olisi muutamia unelmiani:


Avioliitto:
Avioliittoinstituutio ei ole meidän yhteiskunnassamme sidoksissa mihinkään uskontokuntaan. Vaikka kirkoilla onkin vihkimisoikeus, myös uskontokuntiin kuulumattomat voivat päästä avioliitto instituutioon, vaikkakin maistraatin kautta. Saman oikeuden laajentaminen koskemaan myös muita kuin mies-nainen pariskuntia olisi minusta oikeus ja kohtuus. Ainakin ihmisoikeus. Tämä on siis täysin riippumatta siitä, millainen käsitys kristinuskolla on avioliitosta. Yhteiskuntajärjestelmä ei voi nojata minusta yksin minkään yksittäisen uskonnon käsitykseen avioliiton kaltaisesta yhteiskunnan perusyksiköstä. Olen tietoinen siitä, että yhteiskunnassa sääntöjä on mahdollista muuttaa - myös epäsuotuisaan suuntaan, mutta niin on missä tahansa ihmisten järjestelmässä - myös uskontojen piirissä.

Olen myös tietoinen siitä, että oikeastaan pitäisi sallia myös ns. "lukumääräneutraali avioliitto", tosin mieluummin käsittelisin sitäkin useammista parisuhteista koostuvana verkostona. Eli siis tarkoitukseni olisi sanoa, että avioliiton pitäisikin minusta olla kahden ihmisen välinen sopimus, mutta minusta yksilön pitäisi voida luoda useampia vastaavia sopimuksia. Toisin sanoen lakia pitäisi minusta muuttaa siten, että voi olla avioliitossa samaan aikaan useamman eri henkilön kanssa. Se tietysti tosin aiheuttaisi lisäjärjestelyjä myös perinnön suhteen.


Translaki:

Tämä tarvitsisi minusta pikaisia muutoksia. Ensiksikin pitäisi poistaa ihmisarvoa loukkaava vaatimus sterilisaatiosta juridista sukupuoltaan korjaaville. (Asiasta tietämättömät: mikäli ihminen haluaa korjata sukupuolensa toiseksi, kuin kätilö on sen väestötietojärjestelmään ilmoittanut, ihmisen pitää hankkia todistus siitä, että on lisääntymiskyvytön.)

Toisekseen on kohtalaisen nöyryyttävää, millaisen prosessin ihminen joutuu käymään läpi, voidakseen korjata sukupuoltaan fyysisesti. Tämä on aihe, josta Suomi saa vähän väliä kannanottoja ihmisoikeusjärjestöiltä ympäri maailmaa.

Kirjoitin transsukupuolisten prosessista tarkemmin blogiini Verkonpeittoon. Asiasta on myös lisää mm. täällä.

Mikä olisi sitten hyvä? Minusta ihmisen pitäisi voida määritellä itse oma sukupuolisuutensa. Aiheesta vähän lisää pohdintaa seuraavassa kohdassa:


Sukupuoli:
Virallinen, juridinen sukupuoli. Minun mielestäni sitä ei pitäisi antaa vauvoille. Sukupuolta ei pidä minun mielestäni häivyttää - se on kuitenkin keskeinen osa ihmisen identiteettiä, mutta sen kirjaamista viralliseksi pitäisi minusta viivyttää ainakin ihmisen murrosikään saakka.

Sellainen voisi olla toteutettava systeemi, että kaikki lapset merkitään neutraaleiksi/sukupuoleltaan vahvistamattomiksi. Murrosikään mennessä voisi johonkin jotain ylös, vallankin mikäli kehdysforian takia olisi tarvetta fyysisille korjauksille jo tässä vaiheessa.

Virallinen vahvistus sukupuolisuudesta olisi ehkä kuitenkin vasta 16-18-vuotiaana. Sukupuolisuudestaan epävarmoille, tai asiaa pohtiville voisi järjestää jotain protuleirien / rippileirien tapaisia identiteettileirejä, joilla nuori voisi pohdiskella omaa identiteettiään tuetusti.

18-vuotiaana ihminen voisi valita sukupuolisuudekseen esimerkiksi vaihtoehdoista: mies, nainen, neutraali, muu.

Luultavasti tällaisessa tapauksessa lainsäädäntö, tai ainakin arkikieli tarvitsisi jonkinlaista, erillistä ilmausta biologiselle sukupuolelle, vallankin kun aletaan keskustella murrosiän muutoksista. Ehkä naistyypillinen ja miestyypillinen vartalo olisivat jokseenkin käyttökelpoisia ilmauksia.


Asevelvollisuus:
Myönnän, minua ei olisi huvittanut mennä armeijaan ja luultavasti olisin mennyt sivariin, jos minun olisi ollut pakko valita. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee yleisen asevelvollisuuden, mutta sen pitäisi olla oikeasti yleinen - eli olla sukupuolesta riippumaton. Palkka-armeijaa en pidä hyvänä vaihtoehtona ja Natosta en tiedä riittävästi, että osaisin ottaa siihen kantaa, mutta minusta on kohtalaisen epäreilua ylläpitää järjestelmää, jossa ihminen pakotetaan sukuelimiensä perusteella johonkin.

Ja edelleen, jos ei asepalvelus nappaa, aina voi valita siviilipalveluksen tai aseettoman palveluksen.