Paloja pilvilinnoista: lukeminen

On niiiin paljon kirjoja, jotka mä haluaisin lukea. Olen tehnyt jo jotain listaa, mutta aattelin pistää tähän nyt oikeasti päivitetyn listan niistä, mitkä minun pitäisi lukea ihan vain siksi koska K I R J A L L I S U U S.  A W E S O M E   K I R J A L L I S U U S  syyt.

KRhm. Niin siis...

Markus Zusak: Kirjavaras

Siis miettikää: fantasiakirja, jossa ei ole mitään muuta fantasiaa kuin se, että kertoja sattuu olemaan Kuolema. Andropomorfinen Kuolema. Niin ja sit tietysti vielä natsit ja holokausti. MUT KUOLEMA.

J.K. Rowling: Paikka vapaana

Olin kohtalaisen varma Harry Pottereiden päätyttyä kolmesta asiasta: 1) Kirjailija ei koskaan halua enää kirjoittaa fantasiaa 2) Eikä hän voi kirjoittaa mitään muuta omalla nimellään, mutta 3) Hän tulee kirjoittamaan jotain muuta pseudonyymillä. Olin väärässä. Ja oikeassa. Hän oli kirjoittanut myös jotain ihan muuta kuin fantasiaa psudonyymillä. Mulla vaan jotenkin oli fiilis, että Rowling ei halua identifioitua niin vahvasti fantasiakirjailijaksi. Mutta siis taitava kirjoittajahan Rowling on ja useimmat ammattikirjoittajat kirjoittavat muutakin kuin yhdentyyppistä tekstiä töikseen. Olen siis myös ammatillisesti kiinnostunut.

Max Brooks: World war Z 

"The Oral History of Zombie Wars". Eli siis dokumentatiivisesti kirjoitettu teos kuvitteellisesta zombiesodasta ympäri maailmaa. Päähenkilö käy haastattelemassa ympäri maailmaa keskeisiä henkiinjääneitä henkilöitä saadakseen kuvaa Z-sodan synnystä ja kehityksestä. Ei muuten mikään tyhmä zombikirja. Siinä on aika hyvin otettu huomioon monenlaisia maailmanpoliittisia, psykologisia ja biologisia seikkoja. [Täällä lisää syitä.]

Dmitri Gluhovski: Metro 2034

Pimeät metrotunnelit. Uhat, joita ei näe. Uhat, jotka näkee, mutta joita ei ymmärrä. Ihmiskunta luomakunnan kruununsa menettäneenä metrotunneleissa kuin rotat. Selviytyminen. Ihmisyys. Missä menee on hirviöyden ja ihmisyyden raja? Onko missään mitään mieltä?

Katri Rauanjoki: Muuri 

Luennoitsijamme mielestä se oli älykäs ja hyvä kirja, joka on saanut aivan liian vähän huomiota julkaisupaikkansa marginaalisuuden vuoksi (pieni ei-helsinkiläinen kustantamo). Luennoitsijamme lienee ammattilainen, joten pitäähän tämä katsastaa ihan mielenkiinnosta. Lisää syitä: tässä ja tässä.

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

En muista enää miksi, mutta jostain syystä haluan aivan ehdottomasti lukea tämän kirjan. Ja sen, mikä kertoi mehiläisistä. Tai jostain. Ei, ei minulla ole huono muisti.

Hugh Howey: Siilo

Se on kuulemma jännimpiä, mielenkiintoisimmin rakennettuja ja koukuttavimpia sarjassaan viime aikoina ilmestyneitä. Kirjallisuuspiirit kohkaavat tästä kovastikin. Tässä jotain.

Tove Jansson: Taikatalvi 

Oikeasti. Tove oli jännä tyyppi ja mun pitäisi tuntea hänen tuotantoaan paremmin. Siis sitä oikeaa, ei sitä siloteltua muumi-animaatiota. Sanan ja kuvan yhdistämisessä hän oli varsin... täydellisyyttä tavoitteleva. Ei niinkään täydellistä vastaavuutta, vaan sitä, että teksti ja kuva täydentävät toisiaan. Taitatalvi on nyt vain yhtenä esimerkkinä. Muunkin tuotannon lukeminen olisi varmasti hedelmällistä.

Juhana Pettersson: Sokerisamurai 

Kaverini suositteli tätä minulle ja sillä on jännä nimi. Tarvitaanko siihen muuta? No ehkä vähän. Se myös kuvaa mielenkiintoisesti mediaa ja suosiota. Lisää aiheesta löytyy täältä.

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas 

Kvanttivaras oli jännä. Se voi olla vaikealukuinen, mutta jostain syystä se oli silti minulle helppoa seurata. Se pomppi nopeasti paikasta ja asiasta toiseen. Se käytti paljon minulle täysin uutta termistöä, mutta siitä huolimatta rakastan sitä. Ja loppuun oli jätetty cliff hangeri. Pitäähän se seuraavakin osa lukea. Eikös vain?

John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään

Ostin tämän kirjan kaverilleni. Olen nähnyt kirjailijan aiemmasta kirjasta "Ystävät hämärän jälkeen" tehdyn elokuvan ja pidin siitä. Ihan mielenkiintoista, tummempaa fantasiaa.


Eikä nyt yhtään johdu omista preferensseistäni se, että tässä on lähinnä spekulatiivista fiktiota.