Uuden henkilöhistoria
Tänäsyksynä olen miettinyt muutamaan otteeseen, että olenko aloittanut liian monia uusia asioita samaan aikaan. Paljon täysin uudentyyppisiä asioita.
Lisäksi asiat ovat sellaisia, joihin luulen, että minulla ei vain aikaisemmin ole ollut munaa. Olen speksissä tuottajana ja apuohjaajana - molemmat täysin uusia pestejä, joista minulla ei ole oikein mitään kokemusta. Aloitin defendon, ensimmäisen "oikean" urheilullisen harrastuksen ikinä. Ensimmäinen harrastukseni, johon liittyy urheilua ja viikkoaikataulu. Sen harrastaminen oikeasti tuntui vaativan kanttia. Nyt sinne meneminen on jo suhteellisen itsestäänselvää, enkä mieti sen lopettamista ennen jokaista kertaa. Minulla ei olisi edes mitään oikeaa syytä lopettaa.
Näiden lisäksi soitin pari päivää sitten YTHS:lle ja varasin ajan yleislääkärille lähetteen kirjoittamista varten. Aion nimittäin hankkia diagnoosin f64.8 ja aion saada sillä kaikki tarvitsemani toimenpiteet. Tämä tietää sitä, että tulen todennäköisesti pohtimaan ja kenties kipuilemaankin vielä lisää sukupuolisuuden ja sille asetettujen odotusten ja ennakkoluulojen kanssa.
Mietin, onko tässä liikaa. Kaiken haluan ehdottomasti saada tehdyksi, mutta selviänkö kaikesta samalla kertaa? Sitten tajusin, että itse asiassa mulla on kohtalaisen pitkäkin historia tästä.
Aloitin vakavissani romaanikäsikirjoituksen kirjoittamisen keväällä - samalla kun minulla oli myös viimevuotisen speksin aktiivisin kausi menossa ja yritin aloittaa kunnonkohotusta. Lisänä opiskelut ja tarkempi herännäisyys oman sukupuolisuuden suhteen.
Viimesyksynä muutin lähemmäs yliopistoa. Sen lisäksi, että minulla oli asunto, jossa olin päävuokralaisena, minulla oli yllättäen myös avopuoliso ja meillä kaksi lemmikkiä. Minulla oli jälleen rastatukka ja huomasin olevani mukana speksissä. Aloitin myös uuden kielen opiskelun, viron.
Sitä edeltävä syksy ei jää kakkoseksi tälle. Muutto pois vanhempien luota, yliopisto-opiskelun aloittaminen sekä jokseenkin täydellisesti uusiutuva kaveripiiri. Kaukana kaikesta.
Seurustelun ja yo-kirjoitusten aloittaminen ajoittuu samaan aikaan. Ajokoulu osui keskelle kiireisintä vuottani lukiossa kera näyttelemisharrastuksen ja kerhonohjaajana toimimisen. Lukioelämäni aloitin uuden harrastukseni bloggaamisen lumoissa. Sen lisäksi aloitin uudelleen ikiaikaisen romaanikässäriprojektini (eri kuin tämä nykyinen).
Samankaltainen useampien uusien asioiden samanaikaisuus vaikuttaa olleen elämässäni läsnä jo kauan ennenkin. Minulle on siis täysin luonteenomaista aloittaa monia uusia asioita suunnilleen samanaikaisesti ja jopa usein onnistua saattamaan ne kaikki (tai ainakin useimmat niistä) loppuun.
Eli en ole haukkaamassa liian suurta palaa. Minä vain olen minä ja silloin tällöin se onnistuu yllättämään itsenikin.
Lisäksi asiat ovat sellaisia, joihin luulen, että minulla ei vain aikaisemmin ole ollut munaa. Olen speksissä tuottajana ja apuohjaajana - molemmat täysin uusia pestejä, joista minulla ei ole oikein mitään kokemusta. Aloitin defendon, ensimmäisen "oikean" urheilullisen harrastuksen ikinä. Ensimmäinen harrastukseni, johon liittyy urheilua ja viikkoaikataulu. Sen harrastaminen oikeasti tuntui vaativan kanttia. Nyt sinne meneminen on jo suhteellisen itsestäänselvää, enkä mieti sen lopettamista ennen jokaista kertaa. Minulla ei olisi edes mitään oikeaa syytä lopettaa.
Näiden lisäksi soitin pari päivää sitten YTHS:lle ja varasin ajan yleislääkärille lähetteen kirjoittamista varten. Aion nimittäin hankkia diagnoosin f64.8 ja aion saada sillä kaikki tarvitsemani toimenpiteet. Tämä tietää sitä, että tulen todennäköisesti pohtimaan ja kenties kipuilemaankin vielä lisää sukupuolisuuden ja sille asetettujen odotusten ja ennakkoluulojen kanssa.
Mietin, onko tässä liikaa. Kaiken haluan ehdottomasti saada tehdyksi, mutta selviänkö kaikesta samalla kertaa? Sitten tajusin, että itse asiassa mulla on kohtalaisen pitkäkin historia tästä.
Aloitin vakavissani romaanikäsikirjoituksen kirjoittamisen keväällä - samalla kun minulla oli myös viimevuotisen speksin aktiivisin kausi menossa ja yritin aloittaa kunnonkohotusta. Lisänä opiskelut ja tarkempi herännäisyys oman sukupuolisuuden suhteen.
Viimesyksynä muutin lähemmäs yliopistoa. Sen lisäksi, että minulla oli asunto, jossa olin päävuokralaisena, minulla oli yllättäen myös avopuoliso ja meillä kaksi lemmikkiä. Minulla oli jälleen rastatukka ja huomasin olevani mukana speksissä. Aloitin myös uuden kielen opiskelun, viron.
Sitä edeltävä syksy ei jää kakkoseksi tälle. Muutto pois vanhempien luota, yliopisto-opiskelun aloittaminen sekä jokseenkin täydellisesti uusiutuva kaveripiiri. Kaukana kaikesta.
Seurustelun ja yo-kirjoitusten aloittaminen ajoittuu samaan aikaan. Ajokoulu osui keskelle kiireisintä vuottani lukiossa kera näyttelemisharrastuksen ja kerhonohjaajana toimimisen. Lukioelämäni aloitin uuden harrastukseni bloggaamisen lumoissa. Sen lisäksi aloitin uudelleen ikiaikaisen romaanikässäriprojektini (eri kuin tämä nykyinen).
Samankaltainen useampien uusien asioiden samanaikaisuus vaikuttaa olleen elämässäni läsnä jo kauan ennenkin. Minulle on siis täysin luonteenomaista aloittaa monia uusia asioita suunnilleen samanaikaisesti ja jopa usein onnistua saattamaan ne kaikki (tai ainakin useimmat niistä) loppuun.
Eli en ole haukkaamassa liian suurta palaa. Minä vain olen minä ja silloin tällöin se onnistuu yllättämään itsenikin.
Kommentit
Lähetä kommentti