Tasa-arvosta

Yleisestä asevelvollisuudesta

Johdantona voitte käydä lukemassa hesarin pääkirjoitussivulta Similän kolumnin aiheesta. Toisin kuin similä kuitenkin sanoo, niin asevelvollisuus ei suinkaan määräyty kromosomaalisesti, kuten ei sukupuolikaan. Nykyisin sukupuoli määräytyy oikeastaan lääkärin asenteen mukaan. Jos se tulkitsee, että vauvalla on pippeli, niin sit se on poika. Paitsi ettei ole. Sukupuolikokemus ei riipu haarojen, vaan korvien välissä.

Mutta kyllä, minusta asevelvollisuuden pitäisi koskea myös muita ihmisiä, kuin syntymässä miehiksi määriteltyjä, jos meillä kerran "yleinen" asevelvollisuus on. Jos heikompaa heikottaa, niin onhan niitä huomattavasti kevyempiäkin vaihtoehtoja, kuten Similä mainitsi: aseeton palvelus, siviilipalvelus ja niin edelleen. Minä olisin varmaan mennyt sivariin tai sitten aseettomaan palvelukseen. Jos siis eivät olisi lyöneet suoraan C:n papereita kouraan (mikä olisi myös ollut erittäin todennäköistä).

Synnytys

Ensiksikin, tätä ei voi verrata asevelvollisuuteen. Paitsi naisten osalta. 

Synnyttäminen on täysin vapaaehtoista. Kenenkään ei Suomessa ole pakko synnyttää. Jos nainen haluaa biologisen jälkeläisen, niin silloin on valittava oman halunsa ja raskauden&synnyttämisen välillä. Useimmat valitsevat raskauden ja synnyttämisen läpikäymisen. Jos sillä ei ole niin väliä onko hoivattava biologinen jälkeläinen, niin voi kokeilla adoptiota.

Lisäksi synnytyskokemukset ovat hyvin yksilöllisiä. Toisilla synnytys kestää tunnin, toisilla viikonlopun. Toiset kuvailevat sitä elämänsä kamalimmaksi kokemukseksi, toisten mielestä synnytyksen aiheuttamaa kipua liiotellaan. Kaikki on niin kovin yksilöllistä. Raskausajatkin ovat kovin yksilöllisiä. Toisilla iskee hirveät aamupahoinvoinnit ja kroppa menee raskauden ajaksi liki täysin toimintakyvyttömäksi ja toiset eivät edes huomaa olevansa raskaana ennen synnytystä. Ja sitten kaikkea siltä väliltä.

(Ai niin, menkat eivät suoraan tarkoita sitä, etteikö voisi olla raskaana. Joillain on tullut menkat viidennelle kuulle asti. Ne ovat toki poikkeustapauksia, mutta niitä on olemassa. Käyttäkää niitä raskaustestereitä.)

Myös haluaisin mainita, että jälleen, vaginan, kohdun ja muiden synnytykseen tarpeellisten värkkien olemassaolo ei tee kantajastaan naista. Näin ollen myöskään kaikki synnyttäjät eivät ole naisia, eivätkä kaikki niistä halua olla äitejä. On olemassa myös synnyttäneitä isiä. Vaikka Suomen valtio ei virallisesti annakaan korjata "passisukupuolta" ennen sterilisaatiota, se ei poista sitä etteivätkö nämä voisi olla "oikeita miehiä", joiden sukupuolikokemus on samanlainen kuin biologiseen sukupuoleen syntyneillä miehillä. Minusta sterilisaatiopakko on aivan naurettava. Aivan kuin ihmisen pitäisi olla lisääntymiskyvytön voidakseen olla virallisesti sitä, mitä kokeekin olevansa.

Joten ei, synnytys ei ole tasa-arvo-ongelma. Toki se ei estä kehittämästä keinoja tehdä synnytyksestä vähemmän kivuliasta kokemusta. Aihetta sivutaan blogissani myös täällä.

Feminismistä & sovinismista

Kumpikaan niistä ei minun mielestäni aja tasa-arvoa. Toki feminismi edistää joiltain osin tasa-arvoa edistäessään naisten asemaa siellä, missä se on heikompi. Siitä huolimatta molemmat näistä nojaavat hyvin vahvasti sukupuoliseen kahtiajakoon ja joissain määrin myös sukupuolistereotypioihin. Siksi en kannata kumpaakaan niistä. Tasa-arvoa pitää edistää (fyysisestä, kromosomaalisesta ja kokemuksellisesta) sukupuolesta riippumatta sekä myös muiden kuin sukupuolisten ryhmien välistä tasa-arvoa olisi edistettävä. 

Avioliitosta

Perus "avioliitto on miehelle ja naiselle" soopa alkaa ottaa päähän. Ensiksikin minusta on melko perusteetonta kritisoida kansalaisaloitetta uskonnollisesta näkökulmasta, sillä kansalaisaloitteella EI olla puuttumassa uskonnollisten yhteisöjen toimintaan millään tavoin. Joten niiden näkökulman tuominen keskusteluun on täysin tarpeetonta. Uskonnolliset ihmiset saavat toki kertoa ja perustella mielipiteensä aiheesta (sitähän minäkin tässä teen), mutta pelkästään yhteiskunnalliseksi rajattu muutos ei kaipaa hengellistä näkökulmaa.

Sitten mennään terminologiselle tasolle. Joillekin on okei, että rekisteröidyn parisuhteen oikeuksia laajennetaan "mutta eihän sitä nyt voi avioliitoksi alkaa sanomaan!". No miksi ei? Eihän avioliitto ole nykyisinkään kaikissa tapauksissa millään tavoin uskonnollisesti sitoutunut. Miksi pitäisi siis noudattaa myöskään avioliittoon vihkimisessä uskonnollista etikettiä? Millä tavoin se vähentää avioliiton arvoa, jos "homoliitot" saavat käyttää samaa termiä? Eivät homot ole liittoineen yhtään vähempiarvoisia kuin heterotkaan. Ajattelutapa on lapsellisen naurettava. "En mä halua syödä suklaavanukasta, jos toikin saa sitä samaa!"

Lisää aiheista löytyy blogistani täältä. Homoseksuaalisuudesta voi lukea akateemisempaa teologista pohdintaa täältä. Blogista Tämä päivä löytyy pohdintaa jopa useampaan otteeseen.

Harmittaa, kun mä en kaikkiin epäkohtiin varmastikaan ehdi puuttumaan elämäni aikana. Nytkin jäi esimerkiksi etninen puoli käsittelemättä. Pitää palata myöhemmin aiheeseen.