Lempivärini
Lempivärini on vihreä. Sen ehkä huomaa joistain asioista... kuten siitä, miten pukeudun ja mitä värejä valitsen sisustukseen ja ulkoasuihin. Miksi pidän vihreästä kaikkein eniten?
Voiko lempiväriä rationalisoida? Katsotaan.
Vihreä hehkuu minusta aivan eri tavalla kuin sininen tai violetti. Siitä erottaa lukuisia erilaisia sävyjä. Se ei ärsytä silmää niin kuin punainen tai keltainen. Silmät lepää, kun ne katselevat vihreää. Silmäni ovat vihreät. Vihreää pidetään luonnon värinä. Pidän luonnosta. Vihreä ei ole erityisen leimallisesti tyttöjen tai poikien väri. Sittenkin, jos sitä lähdetään arvottamaan jompaan kumpaan suuntaan, niin päädytään useimmiten poikiin. Pidän siitä.
Ilmoitin lempivärini jo hyvin nuorena lapsena. Vihreä. Lääkäri oli ihmeissään ja sanoi, ettei sen ikäisellä ole yleensä mitään selkeää lempiväriä. Pidin minä muistakin väreistä, mutta vihreä oli niistä kaikkein paras. Valitsin aina, jos vain saatoin vihreän asian (mukin, värikynän paperilapun jne.). Silloinkin, kun vihreän sävy ei ollut kaikkein miellyttävin. Pidin erityisesti lapsena eniten kellertävästä limenvihreästä, mutta sen väriset asiat olivat 90-luvun alussa harvassa ja jouduin useimmiten tyytymään mintunvihreään.
Edelleen pidän vihreästä. Pidän myös monista muista väreistä ja väriyhdistelmistä, mutta edelleen vihreä on ylitse muiden. Värimakuni on vallankin vaatetuksessa ja sisustuksessa muuttunut maanläheisempien värejen suuntaan, kun taas lapsena pidin aivan erityisesti kirkkaista väreistä. Kaikkein ultimaattisin lempisävy vihreästä on vaihdellut ja vaihtelee edelleen, mutta lempiväri pysyy samana.
En tiedä missä määrin sitä voi pitää rationaalisena. Onneksi se on asioita, joissa emotionaaliselta pohjalta päättäminen ei haittaa. Vähän kuin se, ottaako kiiwikeksin vai appelsiinikeksin.
Luultavasti ottaisin kiiwikeksin.
Kiiwi on vihreä.
Voiko lempiväriä rationalisoida? Katsotaan.
Vihreä hehkuu minusta aivan eri tavalla kuin sininen tai violetti. Siitä erottaa lukuisia erilaisia sävyjä. Se ei ärsytä silmää niin kuin punainen tai keltainen. Silmät lepää, kun ne katselevat vihreää. Silmäni ovat vihreät. Vihreää pidetään luonnon värinä. Pidän luonnosta. Vihreä ei ole erityisen leimallisesti tyttöjen tai poikien väri. Sittenkin, jos sitä lähdetään arvottamaan jompaan kumpaan suuntaan, niin päädytään useimmiten poikiin. Pidän siitä.
Ilmoitin lempivärini jo hyvin nuorena lapsena. Vihreä. Lääkäri oli ihmeissään ja sanoi, ettei sen ikäisellä ole yleensä mitään selkeää lempiväriä. Pidin minä muistakin väreistä, mutta vihreä oli niistä kaikkein paras. Valitsin aina, jos vain saatoin vihreän asian (mukin, värikynän paperilapun jne.). Silloinkin, kun vihreän sävy ei ollut kaikkein miellyttävin. Pidin erityisesti lapsena eniten kellertävästä limenvihreästä, mutta sen väriset asiat olivat 90-luvun alussa harvassa ja jouduin useimmiten tyytymään mintunvihreään.
Edelleen pidän vihreästä. Pidän myös monista muista väreistä ja väriyhdistelmistä, mutta edelleen vihreä on ylitse muiden. Värimakuni on vallankin vaatetuksessa ja sisustuksessa muuttunut maanläheisempien värejen suuntaan, kun taas lapsena pidin aivan erityisesti kirkkaista väreistä. Kaikkein ultimaattisin lempisävy vihreästä on vaihdellut ja vaihtelee edelleen, mutta lempiväri pysyy samana.
En tiedä missä määrin sitä voi pitää rationaalisena. Onneksi se on asioita, joissa emotionaaliselta pohjalta päättäminen ei haittaa. Vähän kuin se, ottaako kiiwikeksin vai appelsiinikeksin.
Luultavasti ottaisin kiiwikeksin.
Kiiwi on vihreä.
Kommentit
Lähetä kommentti