Kakkahousu
Ylioppilaslehti: Paskoimme housuun bussissa Turkuun
Heti alkuunsa mä en tiedä, mitä mieltä mä olen tästä sen enempää kuin että mitä mun pitäisi sanoa tästä. Jonkin aikaa tätä mautonta, tai kenties paskanmakuista juttua pureskeltuani olen pääsemässä johonkin lopputulokseen.
Se nojautuu siihen äärimmäisen huonona ja halpana pidettyyn huumorin lajiin, kakka&pissahuumoriin. Se naurattaa minua. Minua naurattaa, että joku vääntää tietoisesti paskan housuihinsa bussissa, kirjoittaa siitä artikkelin ja saa sen julkaistua. Saa sen julkaistua Ylioppilaslehdessä, jota minäkin tuen yliopisto-opiskelijana. Jostain syystä minusta ei tunnu edes kovin pahalta, että tuen näin kirjailmellisesti paskaa journalismia. Moni aihetta kommentoinut näyttää kyllä mielensä pahoittavan.
Kuitenkin, kaikella brutaaliudellaan, journalistisella pohjanoteerauksellaan, mauttomuudellaan (joskin hajuttomaksi sitä tuskin voi nimittää...) ja pinnallisuudellaan se pakottaa ihmiset ottamaan kantaa. Olemaan puolesta tai vastaan. Pistämällä minut kirjoittamaan julkiseen blogiini artikkelista paskasta. Raportti ei siis missään tapauksessa ole mitätön, vaikka sen sisältö varsinaista paskaa onkin. Se huomataan, huomioidaan ja siihen otetaan kantaa.
Se on siis kerrassaan mitä mainioin trolli. Ja niin randomista asiasta, ettei sitä voi kuin jollain mystisellä tavalla arvostaa.
Muokkaus //
On myös jotenkin mielenkiintoista seurata ihmisten diagnooseja jutun kirjoittaneista ihmisistä. He ovat kuulemma ihan sairaita. Tai vähintäänkin lapsen tasolle jääneitä. Minusta he eivät ole välttämättä kumpaakaan, mutta saattavat yhtä hyvin olla jossain määrin kumpaakin. En tunne heitä.
Artikkelista välittyy ensin jonkinasteinen riemu. Epäusko. Artikkelia lainatakseni 'tuli fiilis, että voi tehdä ihan mitä tahansa'. Vastustetaan konventioita. Loppuen lopuksi ei enää olekaan kovin kivaa. 'Jos voi tehdä ihan mitä tahansa, niin miksi tämä?'. Niin. Miksi nuori ihminen istuu vapaaehtoisesti bussissa, paskat kirjaimellisesti housuissa? Kertoakseen meille siitä.
Se, että kertoo ihmisille, miltä oikeasti tuntuu istua paskat housuissa on minusta ihan arvostettava teko. "Kuka ihme haluaa istua vapaaehtoisesti paskat housuissa?" Et mitä ilmeisemmin sinä ainakaan. Eikä minuakaan hirveästi innostaisi. Yksi vaihtoehtoinen lähestymistapa olisi miettiä, kuinka silti me pistämme toisia ihmisiä istumaan paskat housuissa. Kuka tahansa meistä voisi tämänhetkisellä systeemillä joutua istumaan vasten tahtoaan kakkat housuissa. Nimittäkäämme sitä vanhustenhuollon resurssipulaksi.
Muokkaus 2 //
Löytyipä aiheesta oikeasti kiinnostavaakin tekstiä mediasta: ensimmäinen viidestä. Kulttuurintutkimusta opiskelevana henkilönä tämä on minusta kiinnostavaa.
Ja on edelleen viehättävää, miten koko Suomen media pelaa parin trolliopiskelijan pussiin. Enkä tarkoita rahapussia sen enempää kuin pussiin puhumistakaan.
Muokkaus 3 //
Koska on vaan ihan pakko linkata vielä tämä.
Heti alkuunsa mä en tiedä, mitä mieltä mä olen tästä sen enempää kuin että mitä mun pitäisi sanoa tästä. Jonkin aikaa tätä mautonta, tai kenties paskanmakuista juttua pureskeltuani olen pääsemässä johonkin lopputulokseen.
Se nojautuu siihen äärimmäisen huonona ja halpana pidettyyn huumorin lajiin, kakka&pissahuumoriin. Se naurattaa minua. Minua naurattaa, että joku vääntää tietoisesti paskan housuihinsa bussissa, kirjoittaa siitä artikkelin ja saa sen julkaistua. Saa sen julkaistua Ylioppilaslehdessä, jota minäkin tuen yliopisto-opiskelijana. Jostain syystä minusta ei tunnu edes kovin pahalta, että tuen näin kirjailmellisesti paskaa journalismia. Moni aihetta kommentoinut näyttää kyllä mielensä pahoittavan.
Kuitenkin, kaikella brutaaliudellaan, journalistisella pohjanoteerauksellaan, mauttomuudellaan (joskin hajuttomaksi sitä tuskin voi nimittää...) ja pinnallisuudellaan se pakottaa ihmiset ottamaan kantaa. Olemaan puolesta tai vastaan. Pistämällä minut kirjoittamaan julkiseen blogiini artikkelista paskasta. Raportti ei siis missään tapauksessa ole mitätön, vaikka sen sisältö varsinaista paskaa onkin. Se huomataan, huomioidaan ja siihen otetaan kantaa.
Se on siis kerrassaan mitä mainioin trolli. Ja niin randomista asiasta, ettei sitä voi kuin jollain mystisellä tavalla arvostaa.
Muokkaus //
On myös jotenkin mielenkiintoista seurata ihmisten diagnooseja jutun kirjoittaneista ihmisistä. He ovat kuulemma ihan sairaita. Tai vähintäänkin lapsen tasolle jääneitä. Minusta he eivät ole välttämättä kumpaakaan, mutta saattavat yhtä hyvin olla jossain määrin kumpaakin. En tunne heitä.
Artikkelista välittyy ensin jonkinasteinen riemu. Epäusko. Artikkelia lainatakseni 'tuli fiilis, että voi tehdä ihan mitä tahansa'. Vastustetaan konventioita. Loppuen lopuksi ei enää olekaan kovin kivaa. 'Jos voi tehdä ihan mitä tahansa, niin miksi tämä?'. Niin. Miksi nuori ihminen istuu vapaaehtoisesti bussissa, paskat kirjaimellisesti housuissa? Kertoakseen meille siitä.
Se, että kertoo ihmisille, miltä oikeasti tuntuu istua paskat housuissa on minusta ihan arvostettava teko. "Kuka ihme haluaa istua vapaaehtoisesti paskat housuissa?" Et mitä ilmeisemmin sinä ainakaan. Eikä minuakaan hirveästi innostaisi. Yksi vaihtoehtoinen lähestymistapa olisi miettiä, kuinka silti me pistämme toisia ihmisiä istumaan paskat housuissa. Kuka tahansa meistä voisi tämänhetkisellä systeemillä joutua istumaan vasten tahtoaan kakkat housuissa. Nimittäkäämme sitä vanhustenhuollon resurssipulaksi.
Muokkaus 2 //
Löytyipä aiheesta oikeasti kiinnostavaakin tekstiä mediasta: ensimmäinen viidestä. Kulttuurintutkimusta opiskelevana henkilönä tämä on minusta kiinnostavaa.
Ja on edelleen viehättävää, miten koko Suomen media pelaa parin trolliopiskelijan pussiin. Enkä tarkoita rahapussia sen enempää kuin pussiin puhumistakaan.
Muokkaus 3 //
Koska on vaan ihan pakko linkata vielä tämä.
Kommentit
Lähetä kommentti