Quemadura por el sol

Heräilin yöllä useampaan kertaan. Palovammojen kuumotuksen vuoksi oli ensin vaikea nukahtaa, mutta myöhemmin yöllä ne eivät enää tuntuneet niin paljon. Aamulla heitin palovammojen päälle kreikkalaista jogurttia. Kun se oli kuivanut, huomasin sen lähtevän hankaamalla irti. (Ehkä mukana lähti palanutta ihoakin?) Hankailin sitten jogurtin pois, kävin suihkussa ja laitoin aloeveraa tilalle.

Kello 11.40 ja varjolämpötila 25 astetta. Auringossa mittari näyttää neljääkymmentä (myöhemmin lähemmäs viittäkymmentä). Pysyttelin enemmän ja vähemmän punaisena mieluummin varjossa. Pilvetkään eivät varjoa tarjoa. Niitä näkyy vain pari onnetonta harsonriekaletta sävyttämässä sinistä taivasta.

Illalla kävimme espanjalaisten ja suomalaisten yhteisessä kokouksessa. Totesin siellä, ettei espanjan lausuminen ole kovin vaikeaa (oppiminen kuulemma tyssääkin siihen, että kaikki tavallisimmat verbit ovat epäsäännöllisiä). Tupla ällät lausutaan jiinä, hoota ei lausuta ollenkaan (mitähän virkaa on edes koko kirjaimella?), jii sitten taas puolestaan lausutaan hoona ja uu ei äänny tietyissä yhdistelmissä, kuten sanassa que ollenkaan.

Kokouksen jälkeen juttelimme (tai no "juttelimme", koska emme osanneet espanjaa kuin suunnilleen sí, no ja habla no español) erään espanjalaisen vanhan miehen kanssa. Ymmärsimme kielimuurista huolimatta aika paljon (tai ainakin luulimme ymmärtävämme viidennen ilmeikkään selityskerran jälkeen).

Kämpillä huomasin, että vasempaan hartiaani oli kehittynyt oikein nätti rakkularypäs. Saa nähdä miksikä se siitä evolvaa...