Pelottava, siisti huone

Siivosin tässä yksi päivä huoneeni. Siis sillai hyvin, enkä vain tunkenut kaikkea sängyn alle, kuten tavallista. Tuloksena on luonnollisesti se, että täällä on siistiä. Ei ole joka nurkka täyssä kaikkea ihme roinaa, mistä ajattelen ne nähdessäni, että tuokin pitäisi siitä jossain vaiheessa viedä jonnekin. Niitä väärässä paikassa olevia on kuitenkin vähän ja sitten ne häiritsevät sitäkin enemmän. Esimerkiksi jos on lattia täynnä vaatteita, ei yhta sukkaa edes huomaa, mutta jos on yksi sukka keskellä muuten siistä lattiaa, se häiritsee. Se on kuin joku tyylivirhe.

Sitten toinen asia mikä häiritsee sen lisäksi, että ne vähät sotkut häiritsevät entistä enemmän on se, että tämä ei enää tunnu omalta huoneeltani. Tämä on enemmänkin kuin joku hemmetin esittelyhuone, joka on revitty sisustuslehdestä oikeaan maailmaan. Eli siis joko huone on väärässä paikassa, tai minä.

Jos täällä sitten on sotkuista, se on tavallaan vähän helpottavaa, mutta silti se alkaa ärsyttää. Ärsyttää, kun sotkuisuus saa aikaan tunteen, että on jotenkin saamaton. Eli siis toisaalta siisteys on kuitenkin ihan kivaa... mutta ei luonnollista. Se tuntuu olevan jotain, jota kohti pitäisi pyrkiä, mutta ei kuitenkaan oikeasti. Pitää pyrkiä sillai hienosti, ettei koskaan yritäkään saavuttaa sitä kunnolla.

Äite väittää, että se johtuu vain siitä, että siivoan liian harvoin. Pidän enemmän omasta teoriastani...