Ongelmista

Mietin joskus ongelmia noin asiana ja tulin siihen tulokseen, että kaikki oikeat ongelmat on tavallaan itse aiheutettuja. Jos sitä ei ole itse aiheuttanut, se ei ole oma ongelma. Sen ratkaisemisessa voi auttaa, mutta se ei ole oma ongelma. Jos se vaikuttaa omaan elämään tai tulee vaikuttamaan ja voit jotain tehdä, se on myös oma ongelma. On yksilöiden omia ongelmia ja yksilöryhmien ongelmia. Otetaan esimerkiksi alkoholismi. Yksi juo ja kärsii. Kuulostaa yksilön omalta ongelmalta? Ei se kuitenkaan ole ihan täysin yksilön oma ongelma. Siitä tulee ennen pitkää myös läheisten ongelma, sillä se vaikuttaa myös heidän elämäänsä ja läheiset kykenevät tukemaan alkoholistia pääsemään irti ongelmasta.

Sitten yksinäisyys. Siitä voi ottaa itselleen ongelman, tai sitten ei. Laumasta poikkeavilla yksilöillä on vaarana joutua yksinäisiksi. Jos joku on aina yksin koulussa, jotkut ovat herkästi pitämässä sitä myös muiden ihmisten ongelmana. Jos ihminen on yksin, koska ei uskalla ottaa kontaktia, yksinäisyys on yksilön ongelma. Jos ihminen on yksin, koska muut eivät huoli häntä porukkaan, yksinäisyys on edelleen yksilön oma ongelma, mutta… eristäjilläkin on ongelma. Nimittäin ongelma suvaitsevaisuudessa. Saattaa vaikuttaa siltä, ettei se ole oikeastaan ongelma tämän määritelmäni nojalla. Kuitenkin suvaitsemattomuudesta muodostuu ongelma myöhemmin elämässä ja se saattaa haitata yksilön elämää hyvinkin rajusti. Puhumattakaan suvaitsemattomuuden takana olevista yksilön elämään vaikuttavista asioista.

Sairaudet ynnä muut mihin ei voi itse vaikuttaa, eivät ole oikeastaan ongelmia. Mielestäni ongelman luonteeseen kuuluu, että siihen voi vaikuttaa. Jos siihen ei voi vaikuttaa, se ei ole ongelma, vaan valitettava tosiasia.