Onnellisuudesta
Kun nyt on jo niistä ongelmista, niin tehdäämpä myös teoria onnellisuudesta. Ollakseen onnellinen pitää voida ajatella. Jollei ajattele, ei voi olla minusta kovin onnellinen. Ja sitten toinen ehto on, että pitää olla tavoitteita, unelmia ja haaveita. Mitä useammalla elämän osa-alueella sitä parempi.
Jollei ajattele, ei voi myöskään haaveilla, joten siksi tuo ensimmäinen on kaikkein tärkein, mutta jollei ole mitään tavoitteita, ei ihminen oikeastaan näe mitään syytä elää. Sellainen tilanne tulee vastaan myös silloin kun on ikään kuin saavuttanut kaiken. Silloin jää kaipaamaan jotain, mutta ei itsekään tiedä mitä. Jotkut huomaavat, että olivat onnellisempia silloin, kun he vasta "tavoittelivat onnea".
Joidenkin tavoitteet ovat sellaisia alitajuisia, joita ei suoranaisesti edes haaveile ja he luulevat ettei heillä ole mitään haaveita. Klassisimpia tavotteita ihmisillä on kiva perhe, työ/ura, auto, elintaso... Ihmisellä pitää olla aina jotain mitä tavotella. Monesti me luulemme että olemme onnellisia, kun olemme päässeet siihen tai siihen pisteeseen. Oikeastaan olemme onnellisempia silloin kun olemme matkalla siihen tai siihen pisteeseen. Totuus on, että onni ei ole edessä vaan tässä hetkessä.
Esimerkkinä tästä ajatuksesta voitaisiin pitää tietokonepeliä. Pelikin on kiinnostava vain silloin, kun siinä on jotain tavoiteltavaa. Sitten kun on pelissä saavuttanut jo kaiken mahdollisen, se ei ole enää kiinnostava.
Minä voin olla onnellinen esimerkiksi siitä että minulla on haaveita ja päämääriä ja tahtoa pyrkiä niihin. Voin niiden lisäksi olla onnellinen jo kaikesta mitä on elämässäni: ystävistä, tästä pienestä hetkestä kun istun koneella ja syön jäätelöä saunan jälkeen puhtaana, tästä perheestä, juuri viimeistelemästäni piirrustuksesta, siitä että olen ymmärtänyt olevani onnellinen...
Jotta voi olla onnellinen, pitää myös pitää elämäänsä arvossa. Kuulin jostain sananparren, joka kuului jotenkin tähän suuntaan: "Jollei elämässä ole asioita, joiden puolesta voisi kuolla, niin onko silloin elämä elämisen arvoista?". Tämä kysymys kysyy hyvin kärjistetysti, mikä on meille tärkeää, minkä vuoksi me elämme.
Ja silloin kun me tämän tajuamme olemme entistä onnellisempia.
Yritin kirjoittaa sellaisesta yleisestä onnellisuudesta. Lahjat yms. ja hetkellinen hurmiö kuuluu hetkelliseen onnellisuuteen. Tietysti niillä on jonkinverran vaikutusta yleiseen onnellisuuteen, mutta mielestäni myös yleinen onnellisuus vaikuttaa siihen, miten reagoi hetkellisen onnen laukaiseviin ärsykkeisiin.
Jollei ajattele, ei voi myöskään haaveilla, joten siksi tuo ensimmäinen on kaikkein tärkein, mutta jollei ole mitään tavoitteita, ei ihminen oikeastaan näe mitään syytä elää. Sellainen tilanne tulee vastaan myös silloin kun on ikään kuin saavuttanut kaiken. Silloin jää kaipaamaan jotain, mutta ei itsekään tiedä mitä. Jotkut huomaavat, että olivat onnellisempia silloin, kun he vasta "tavoittelivat onnea".
Joidenkin tavoitteet ovat sellaisia alitajuisia, joita ei suoranaisesti edes haaveile ja he luulevat ettei heillä ole mitään haaveita. Klassisimpia tavotteita ihmisillä on kiva perhe, työ/ura, auto, elintaso... Ihmisellä pitää olla aina jotain mitä tavotella. Monesti me luulemme että olemme onnellisia, kun olemme päässeet siihen tai siihen pisteeseen. Oikeastaan olemme onnellisempia silloin kun olemme matkalla siihen tai siihen pisteeseen. Totuus on, että onni ei ole edessä vaan tässä hetkessä.
Esimerkkinä tästä ajatuksesta voitaisiin pitää tietokonepeliä. Pelikin on kiinnostava vain silloin, kun siinä on jotain tavoiteltavaa. Sitten kun on pelissä saavuttanut jo kaiken mahdollisen, se ei ole enää kiinnostava.
Minä voin olla onnellinen esimerkiksi siitä että minulla on haaveita ja päämääriä ja tahtoa pyrkiä niihin. Voin niiden lisäksi olla onnellinen jo kaikesta mitä on elämässäni: ystävistä, tästä pienestä hetkestä kun istun koneella ja syön jäätelöä saunan jälkeen puhtaana, tästä perheestä, juuri viimeistelemästäni piirrustuksesta, siitä että olen ymmärtänyt olevani onnellinen...
Jotta voi olla onnellinen, pitää myös pitää elämäänsä arvossa. Kuulin jostain sananparren, joka kuului jotenkin tähän suuntaan: "Jollei elämässä ole asioita, joiden puolesta voisi kuolla, niin onko silloin elämä elämisen arvoista?". Tämä kysymys kysyy hyvin kärjistetysti, mikä on meille tärkeää, minkä vuoksi me elämme.
Ja silloin kun me tämän tajuamme olemme entistä onnellisempia.
Yritin kirjoittaa sellaisesta yleisestä onnellisuudesta. Lahjat yms. ja hetkellinen hurmiö kuuluu hetkelliseen onnellisuuteen. Tietysti niillä on jonkinverran vaikutusta yleiseen onnellisuuteen, mutta mielestäni myös yleinen onnellisuus vaikuttaa siihen, miten reagoi hetkellisen onnen laukaiseviin ärsykkeisiin.
//Kommentti: Kirjoitettu jo 5.1.2008, mutta muokattu vasta nyt nykyiseen muotoonsa.
Kommentit
Lähetä kommentti