Näin puhut isälle

…joka ei kuuntele ja on muutenkin hieman hajamielinen. Täytyisi siis esittää jokin vaatimus isälle, joka ei kuuntele. Miten toimit?

Väärä tapa: Ensin johdanto, ja sen jälkeen epäsuorasti toteavaan lauseeseen sisällytetty vaatimus.

Oikea tapa: Vaatimus ja sen jälkeen, jos isä vaatii perusteluita, niin yhteen päälauseeseen tiivistetty perustelu. Yksi sana on vielä toimivampi. Jos sen jälkeen on vielä isällä jotain kysyttävää, niin sitten voit soveltaa pitkää vastausta. Tätä voi soveltaa varmaan myös pomoihin.

Otetaanpa tapausesimerkki:”Opo käy keskiviikkona varaamassa lentoliput sinne meidän opintoretkelle. Opintoretken koko hinta on joku 300, mutta tarttis viedä huomiseksi opolle 200, minkä ne liput maksaa.” –EI NÄIN!

”Tartten 200 euroa.”
”Mihin?”
”Opintoretkeä varten, huomiseksi.” –NÄIN!

”Tartten 200 euroa opintoretkeä varten” - On myös ihan hyvä, mutta ei voi mennä takuuseen, kuullaanko sitä. Mihin ja miksi kysymyksiä esittääkseen isän täytyy ainakin yleensä havahtua.

Kyllä, tapausesimerkki on elävästä elämästä ja menin ensimmäisenä kokeilemaan tuota ensimmäistä tapaa. Äiten kanssa puhuessa ensimmäinen tapa on useimmiten se parempi tapa.