Kirjalahja

Löysin itseni mielenkiintoisen sisäisen konfliktin ääreltä näin joulun jälkeen. Sain lahjaksi neljä kirjaa. Niistä kaksi olivat sellaisia, mitä olin toivonutkin. Kaksi olivat sellaisia, jotka olisivat varmaan olleet minulle ihan passeli lahja... kymmenen vuotta sitten. Kyseessä on siis kaksi nuorille suunnatun fantasiasarjan päätösosaa. Kumpaakaan sarjaa en ole oikeastaan seurannut. Toisesta mulla on mielikuva, että kaverini sanoi sen olevan huono.

Periaatteessa arvostan sitä, että äitini on hyväksynyt minun lukevan tusinafantasiaa ja haluaa osoittaa tälle tukensa. Hän on aikaisimpina vuosina pyrkinyt "monipuolistamaan" kirjamakuani ostamalla... no milloin mitäkin ei-fantasiaa.

Toisin kuin äitini, olen myös lukenut riittävästi fantasiaa tietääkseni, että fantasiasarjoihin ei ehkä pääse parhaiten mukaan lukemalla niiden päätösosan ensimmäisenä. Monien muiden genrejen kanssa se ei ehkä ole ihan niin justiinsa, jos lukee kirjoja vähän väärässä järjestyksessä. Nuortenfantasia on kuitenkin vähän sellainen genre, että ne kirjat yleensä kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Vallankin jos inhoaa spoilereita. Voi myös olla, että olen vain hyvin juonikeskeinen lukija.

Jos mä haluaisin siis nauttia näistä lahjoista sillä kirja-ihmisen pieteetillä, kuin olisi minulle ominaista, mun pitäisi ensin lukea toisen sarjan kanssa kaksi aiempaa järkälettä ja toisen kanssa viisi. Ja jotenkin musta alkaa tuntua, että oon jo lukenut riittävästi tusinafantasiaa yhden ihmiselämän tarpeiksi. Tämä ei tosin ole ensimmäinen kerta, kun tätä tapahtuu. Robin Hobbin teosten kanssa se vielä toimi, että äiti osti mulle yhden kirjan jälkimmäisen trilogian keskeltä ja minä lainasin kirjastosta ensin sen aiemman trilogian ja sitten myöhemmän trilogian muut osat ja luin ne kuulaisesti haluamassani järjestyksessä.

Heh. Kauheaa vinetystä lahjoista. Ehkä mä vaan laitan sille jatkossa vähintään kolmen kirjan listan kirjoista, joita ostaa.