"Kunhan vittuilen"

Olen huomannut testaavani ihmisiä. En tiedä, mitä teen testituloksilla, mutta jostain syystä olen lapsesta saakka harrastanut sitä, että "testaan" kanssani enemmän vuorovaikutuksessa olevien ihmisten valintoja, vallankin tavallisesta poikkeavia sellaisia. Jostain syystä minua kiinnostaa tietää, miten ihmiset suhtautuvat siihen,jos heidän valintaansa kyseenalaistaa.

Otetaan vaikka esimerkiksi miespuolinen henkilö, joka saapuu tapaamiseen hame päällä. Sinänsä asia on minulle kohtalaisen yhdentekevä. Siitä huolimatta, mitä läheisempi kaveri on, sitä todennäköisemmin sanon hänelle asiasta jotain, jonka herkempi saattaa ottaa vittuiluna, esimerkiksi: "Onko sulla hame päällä?". Siitä keskustelu voi jatkua parillakin eri tavalla riippuen ensinnäkin siitä, miten sinut ihminen on sen kanssa ja toisekseen siitä miten hyvin tunnen ihmisen ja arvioin hänen sietävän vitsailua.

Jos henkilö alkaa selitellä valintaansa, tiedän, että hän tarvitsee jonkinlaista validiointia sille, eikä sitä saa lähteä mollaamaan. Yleensä yritän jollain tapaa tuke valintaa, esimerkiksi vaikka sanomalla: "Kyllähän se näyttäisi sopivan tyyliin. Mistä hankit?".

Jos taas vastaus on esimerkiksi lyhyt toteamus: "On", niin todennäköisesti vain sanon "Ok" ja jätän asian siihen, jos en tunne ihmistä paremmin. Hiljaa sisälläni vain arvostan suuresti heidän kykyään pysyä epätyypillisessä valinnassaan. Jos taas ihminen on esimerkiksi ystäväni tai parempi kaverini, saatan heittää jonkun tyhmän läpän esimerkiksi, että "Kuuluisko sun nyt käyttää sitä hameen kuvalla varustettua vessaa?".

Sitten jos ja kun joku aina silloin tällöin osoittaa merkkejä siitä, että olen mennyt liian pitkälle, puolustaudun (?) sanomalla, että "Kunhan vittuilen". Se ei ole erityisen hyvä tapa, mutta en ole vielä keksinyt parempaakaan. En mä tiedä, miksi mä teen tätä. Ystäväni tuntuvat jo tottuneen siihen ja he sanovat, että olen molopää. Heillä on täysi oikeus sanoa niin, enkä pistä vastaan.

Musta vaan tuntuu, että vittuilu antaa mulle jotain informaatiota ihmisestä itsestään. Jostain syystä mulle on tärkeää tietää, mistä asioista sopii vitsailla niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa vuorovaikutan. En mä halua estää ketään tekemästä epätyypillisiä valintoja, eikä se mitenkään riko mun maailmaa, että ihmiset tekee niin. Oikeastaan se on musta erittäin piristävää ja mua ahdistaisi, jos mun ympärillä kaikki tekisivät aina samanlaisia ratkaisuja.

Ehkä mun pitäisi sanoa kaikille tapaamilleni ihmisille, että vittuilu on mun tapa kommunikoida. En tarkoita loukata. En kyllä tiedä auttaisiko se mitään, vai olisiko se about sama, kuin se, että ihmistä ampuu jalkaan ja sanoo, ettei tarkoittanut osua.