Jos olisin mies osa 2
Tässä osassa pohdin, millaista elämäni olisi ollut ja mahdollisesti olisi nyt, jos olisin syntynyt cismieheksi. Pohdinnan aiemmat osat: Jos olisin nainen ja Jos olisin mies osa 1.
Jos olisin syntynyt kehoon, jonka kätilö olisi todennut olevan pojan ja olisin sinut sen kanssa, tuskin olisin ihan hirvittävästi vaivannut päätäni sukupuolisuuteni kanssa. Koska olen kuitenkin pohjimmiltani pidän varsin paljon filosofisista pohdinnoista, saattaisin pitää kysymystä kuitenkin kiinnostavana, viimeistään nyt, kun transihmisten asiat ovat olleet yhteiskunnallisesti enemmän pinnalla. Tuskin olisin kuitenkaan ainakaan vielä tässä iässä yhtä sensitiivinen sukupuolisuuden suhteen, kuin olen nyt. Sensitiivisyys luultavasti riippuisi siitä, miten paljon päätyisin olemaan sukupuolisen moninaisuuden kanssa tekemisissä.
Olisin luultavasti hyvin pitkälti homoversio omasta isästäni. Tai biseksuaali versio. En ole aivan varma. Voi olla, että en olisi silloinkaan aivan varma omasta seksuaalisesta suuntautumisestani. Olettaisin, että seksuaalinen suuntautumiseni ei olisi ihan hirvittävästi sukupuolesta kiinni. En kuitenkaan seurustelisi ainakaan saman henkilön kanssa kuin nyt, sillä kumppanini ei koe vetoa miehiin. Enkä luultavasti olisi vielä muodostanut minkäänlaista kantaa ei-binääristen ihmisten suhteen. Seksuaalivähemmistöön kuuluminen varmaan avartaisi kyllä ymmärrystäni muidenkin vähemmistöjen suhteen, kuten muunsukupuolisuus on nyt tehnyt. Seksuaalivähemmistöön kuulumisen tähden, en myöskään osaa sanoa varmaksi sitä, mikä olisi ollut sosiaalinen asemani kouluaikoina. Pikkupaikkakunnalla ei ole helppoa olla seksuaalivähemmistön edustaja.
Vanhempani olisivat loppuen lopuksi kasvaneet olemaan okei sen kanssa, minkä sukupuolen edustajaa sitten ikinä deittailisinkaan. He ovat kerran tulleet nytkin sinuiksi sen kanssa, että olen muunsukupuolinen, mikä tuntuu olevan konseptina homo- tai biseksuaalisuutta vaikeammin käsiteltävissä.
Riippuen hieman siitä, missä määrin olisin joutunut koulukiusaamisen kohteeksi, olisin luultavasti melko sosiaalinen tapaus ainakin nykyiseltään. Saattaisin olla opiskelemassa samassakin paikassa ja samaa alaa. Ehkä jopa päässyt sisään samana vuonna ja hengailisin samojen kavereiden kanssa.
Omia veljeäni enemmän veljiltäni olisi varmaan lapsena tuntuneet serkkuni. Leikin lapsena hyvin paljon heidän kanssaan ja ehkä vielä enemmän tai ainakin vielä pidempään, jos olisin ollut poika. Ala-asteella minulla olisi luultavasti ollut huomattavasti helpompaa poikana. Vielä ala-asteikäisenä olisin varmaan sopeutunut ihan hyvin joukkoon. Ehkä olisin älynnyt siihen mennessä, ettei omasta kiinnostuksesta poikiin kannattanut pitää kovin suurta meteliä. Ainakin toivon niin kovasti vaihtoehtoistodellisuus-minäni kannalta.
Viimeistään ylä-asteella olisi kuitenkin tullut ongelmia. En usko, että mopot olisivat kiinnostaneet minua mitenkään erityisen mainittavasti. Ehkä olisin kuitenkin yrittänyt niiden kanssa. Sitä minulta olisi kuitenkin odotettu ja maalla moponrassaukselle olisi ollut ihan hyvät mahdollisuudet. Ehkä olisin ottanut sen siltä kannalta, että kaikista taidoista voi olla joskus hyötyä.
Olisin saattanut ystävystyä nykyisen kumppanini kanssa ylä-asteella. Varmana sitä en kuitenkaan pitäisi. Jos olisin onnistunut saamaan paremman sosiaalisen statuksen leikkimällä sellaista teinipoikaa, kuin minulta odotetaan, niin en varmaan olisi ihan hirvittävästi halunnut kaveerata sellaisen ihmisen kanssa, joka on sosiaalisen hierarkian pohjalla.
Lukiossa se kuitenkin olisi varmaan muuttunut. Olisin mennyt luultavasti samaan lukioon, kuin nytkin. Lukiossa opin vielä ylä-astettakin paremmin, miten ignoorataan muiden käsitykset siitä, millainen pitäisi olla. Ehkä olisin tullut kaapistakin ulos lukioikäisenä. Ainakin olisin pohtinut sitä vakavasti. Ehkä jotkut lukioaikaiset naispuoliset ystäväni olisivat olleet ihastuneita minuun ja olisin sen vuoksi tullut ainakin heille ulos kaapista. Sitten varmaan myöhemmin myös muille. Koska pikkupaikkakunnalla asenteet voivat olla mitä ovat, niin en varmaankaan olisi halunnut samaan kaupunkiin jatkamaan opintoja, mihin suurin osa lukioajan kavereistani meni. Sen vuoksi saattaisin olla samassa yliopistossa, missä nytkin olen.
Jos olisin syntynyt kehoon, jonka kätilö olisi todennut olevan pojan ja olisin sinut sen kanssa, tuskin olisin ihan hirvittävästi vaivannut päätäni sukupuolisuuteni kanssa. Koska olen kuitenkin pohjimmiltani pidän varsin paljon filosofisista pohdinnoista, saattaisin pitää kysymystä kuitenkin kiinnostavana, viimeistään nyt, kun transihmisten asiat ovat olleet yhteiskunnallisesti enemmän pinnalla. Tuskin olisin kuitenkaan ainakaan vielä tässä iässä yhtä sensitiivinen sukupuolisuuden suhteen, kuin olen nyt. Sensitiivisyys luultavasti riippuisi siitä, miten paljon päätyisin olemaan sukupuolisen moninaisuuden kanssa tekemisissä.
Olisin luultavasti hyvin pitkälti homoversio omasta isästäni. Tai biseksuaali versio. En ole aivan varma. Voi olla, että en olisi silloinkaan aivan varma omasta seksuaalisesta suuntautumisestani. Olettaisin, että seksuaalinen suuntautumiseni ei olisi ihan hirvittävästi sukupuolesta kiinni. En kuitenkaan seurustelisi ainakaan saman henkilön kanssa kuin nyt, sillä kumppanini ei koe vetoa miehiin. Enkä luultavasti olisi vielä muodostanut minkäänlaista kantaa ei-binääristen ihmisten suhteen. Seksuaalivähemmistöön kuuluminen varmaan avartaisi kyllä ymmärrystäni muidenkin vähemmistöjen suhteen, kuten muunsukupuolisuus on nyt tehnyt. Seksuaalivähemmistöön kuulumisen tähden, en myöskään osaa sanoa varmaksi sitä, mikä olisi ollut sosiaalinen asemani kouluaikoina. Pikkupaikkakunnalla ei ole helppoa olla seksuaalivähemmistön edustaja.
Vanhempani olisivat loppuen lopuksi kasvaneet olemaan okei sen kanssa, minkä sukupuolen edustajaa sitten ikinä deittailisinkaan. He ovat kerran tulleet nytkin sinuiksi sen kanssa, että olen muunsukupuolinen, mikä tuntuu olevan konseptina homo- tai biseksuaalisuutta vaikeammin käsiteltävissä.
Riippuen hieman siitä, missä määrin olisin joutunut koulukiusaamisen kohteeksi, olisin luultavasti melko sosiaalinen tapaus ainakin nykyiseltään. Saattaisin olla opiskelemassa samassakin paikassa ja samaa alaa. Ehkä jopa päässyt sisään samana vuonna ja hengailisin samojen kavereiden kanssa.
Omia veljeäni enemmän veljiltäni olisi varmaan lapsena tuntuneet serkkuni. Leikin lapsena hyvin paljon heidän kanssaan ja ehkä vielä enemmän tai ainakin vielä pidempään, jos olisin ollut poika. Ala-asteella minulla olisi luultavasti ollut huomattavasti helpompaa poikana. Vielä ala-asteikäisenä olisin varmaan sopeutunut ihan hyvin joukkoon. Ehkä olisin älynnyt siihen mennessä, ettei omasta kiinnostuksesta poikiin kannattanut pitää kovin suurta meteliä. Ainakin toivon niin kovasti vaihtoehtoistodellisuus-minäni kannalta.
Viimeistään ylä-asteella olisi kuitenkin tullut ongelmia. En usko, että mopot olisivat kiinnostaneet minua mitenkään erityisen mainittavasti. Ehkä olisin kuitenkin yrittänyt niiden kanssa. Sitä minulta olisi kuitenkin odotettu ja maalla moponrassaukselle olisi ollut ihan hyvät mahdollisuudet. Ehkä olisin ottanut sen siltä kannalta, että kaikista taidoista voi olla joskus hyötyä.
Olisin saattanut ystävystyä nykyisen kumppanini kanssa ylä-asteella. Varmana sitä en kuitenkaan pitäisi. Jos olisin onnistunut saamaan paremman sosiaalisen statuksen leikkimällä sellaista teinipoikaa, kuin minulta odotetaan, niin en varmaan olisi ihan hirvittävästi halunnut kaveerata sellaisen ihmisen kanssa, joka on sosiaalisen hierarkian pohjalla.
Lukiossa se kuitenkin olisi varmaan muuttunut. Olisin mennyt luultavasti samaan lukioon, kuin nytkin. Lukiossa opin vielä ylä-astettakin paremmin, miten ignoorataan muiden käsitykset siitä, millainen pitäisi olla. Ehkä olisin tullut kaapistakin ulos lukioikäisenä. Ainakin olisin pohtinut sitä vakavasti. Ehkä jotkut lukioaikaiset naispuoliset ystäväni olisivat olleet ihastuneita minuun ja olisin sen vuoksi tullut ainakin heille ulos kaapista. Sitten varmaan myöhemmin myös muille. Koska pikkupaikkakunnalla asenteet voivat olla mitä ovat, niin en varmaankaan olisi halunnut samaan kaupunkiin jatkamaan opintoja, mihin suurin osa lukioajan kavereistani meni. Sen vuoksi saattaisin olla samassa yliopistossa, missä nytkin olen.
Kommentit
Lähetä kommentti