Jos olisin nainen
Suurin osa kirjoittamistani fiktiivisistä tarinoista on lähtenyt liikkeelle ajatuksesta "mitä jos". Tykkään siis pohtia hypoteettisia tilanteita ja jossitella ihan vain pelkästä mielenkiinnosta. Tämän vuoksi olisi turha väittää, etteikö tämäkin skenaario olisi koskaan käynyt mielessäni.
Lähden olettamuksessa liikkeelle siitä, että olisin syntynyt samaan perheeseen, samaan tilanteeseen, samanlaisella temperamentilla ja niin edelleen, mutta olisin aina kokenut olevani sukupuolitettu oikein tytöksi. Olisin siis cis-sukupuolinen tyttö, enkä olisi koskaan joutunut pohtimaan asiaa sen tarkemmin. Pohdin tätä tästä näkökulmasta, sillä koen sen olevan minulle helpommin käsiteltävissä kuin lähteä tutkimaan asiaa siitä lähtökohdasta, että olisin transtyttö.
Minun voisi olla vaikeampi ymmärtää pikkuveljeäni. Serkkujen sijaan alle kouluikäisenä lähimpiä kavereitani olisi luultavasti ollut samalla kylällä asuneet ikäiseni tytöt. Luultavasti olisin ollut ihastunut about kaikkiin miespuolisiin serkkuihini. Olisin pitänyt vahvoista naisrepresentaatioista piirretyissa ja elokuvissa.
Kouluikäisenä olisin luultavasti ollut suosittu, sillä olen luonnostani itsevarma, sosiaalinen ja verbaalisilla kyvyillä siunattu yksilö. Luultavasti minussa olisi edelleen paljon maskuliinisia piirteitä, mitä yrittäisin hieman tukahduttaa, pärjätäkseni paremmin tyttönä, jota kuitenkin pitäisin itselleni oikeana sukupuolena. Jonkinlaista, vähintäänkin opittua, karskiutta minussa olisi varmasti, jotta pärjäisin veljeni kanssa. Pojat pitäisivät minua vähintäänkin hieman pelottavana. Minulle olisi tärkeää voida halutessani näyttää hyvältä.
Kasvaessani teiniksi, en luultavasti jaksaisi joka aamu meikata, mutta kuitenkin pitäisin tärkeänä, että osaisin tarvittaessa olla kaunis ja tehdä itsestäni vielä kauniimman. Arvostaisin hyvin paljon kauniita asioita. Tykkäisin lukea, mutta minulla ei olisi aikaa sille, sillä sosialisoisin muiden tyttöjen kanssa ja angstaisin sitä, miksi miehet pelkäävät itsevarmoja naisia. (Ja samaan aikaan varmaan vittuilisin niille ihan kybällä, tajuamatta sitä edes kunnolla itse. Sitten ihmettelisin, miksi pojat haukkuvat minua huoraksi ja jakorasiaksi ja miettisin että minun voisi olla helpompaa lesbona. Harmi vain, että en edelleenkään luultavasti kokisi vetoa naisiin. Luultavasti.)
Todennäköisesti kuitenkin seurustelisin jossain vaiheessa ylä-asteen, jollen jo ala-asteen aikana. Jos minulla olisi tässä iässä vakiintunut parisuhde, luultavasti en aikoisi siitä huolimatta vielä moneen vuoteen mennä naimisiin tai hankkia lapsia. Ihan vain siksi, että minua ärsyttäisi se, että ihmiset olettavat minun tekevän niin. Haluaisin kuitenkin lapsia ja päästä naimisiin, mutta sitä ennen haluaisin osoittaa tekeväni niin siksi, että minä haluan, eikä siksi että minun odotetaan tekevän niin. Saattaisin seurustella nykyisen avopuolisoni kanssa. Ainakaan se ei olisi mahdotonta.
Olisin varmasti epäsensitiivisempi monien asioiden suhteen. Ehkä ymmärtäisin paremmin ihmisten tunne-elämää, enkä nyt periaatteessa olisi vastaankaan transihmisten tai homojen ihmisoikeuksia. En kuitenkaan varsinaisesti kokisi niiden koskettavan itseäni ennenkuin lähipiiristäni löytyisi vähemmistöjen edustajia.
En luultavasti olisi lähtenyt aivan näin kauas opiskelemaan, vaan olisin luultavasti tähdännyt johonkin kaupunkiin, johon lukioaikaiset ystäväni olisivat menneet. Saattaisin silti opiskella samaa alaa ja samalla koulutusasteella. En voi kuitenkaan sanoa sitä varmaksi, sillä luulisin ylä-asteaikaisten ulkopuolisuuden kokemuksieni vaikuttaneen siihen, että olen niin kiinnostunut juuri tästä alasta. Olen melko varma, että vallankin lukion jälkeinen elämäni näyttäisi hyvin erilaiselta, mikäli olisin tyttö. Se myös tarkoittaisi sitä, että kaveripiirini olisi hyvin eri.
En osaa yhtään sanoa, miten pukeutuisin, jos olisin nainen, mutta luultavasti olisin melko tyytyväinen omaan vartalooni. Ehkä minusta pitäisi laihduttaa kylläkin muutama kilo, mutta noin pääpiirteissään se pitäisin siitä. Tai sitten olisin sairastunut johonkin syömishäiriöön jo ala-asteella, jossa kaikki muut tytöt olivat minua paljon hoikempia. Vaikea sanoa oikeastaan.
Että tällaista vaihtoehtohistoriaa sain sillä periaatteella, kun mietin, mihin asioihin sukupuoliristiriitani on vaikuttanut. Jos on jotain kysyttävää siitä, miksi olen päätynyt mihinkin kohtaan, niin saa ilman muuta kysyä. En ole jaksanut ihan kaikkia ajatuskulkujani kirjoittaa auki asti.
Lähden olettamuksessa liikkeelle siitä, että olisin syntynyt samaan perheeseen, samaan tilanteeseen, samanlaisella temperamentilla ja niin edelleen, mutta olisin aina kokenut olevani sukupuolitettu oikein tytöksi. Olisin siis cis-sukupuolinen tyttö, enkä olisi koskaan joutunut pohtimaan asiaa sen tarkemmin. Pohdin tätä tästä näkökulmasta, sillä koen sen olevan minulle helpommin käsiteltävissä kuin lähteä tutkimaan asiaa siitä lähtökohdasta, että olisin transtyttö.
Minun voisi olla vaikeampi ymmärtää pikkuveljeäni. Serkkujen sijaan alle kouluikäisenä lähimpiä kavereitani olisi luultavasti ollut samalla kylällä asuneet ikäiseni tytöt. Luultavasti olisin ollut ihastunut about kaikkiin miespuolisiin serkkuihini. Olisin pitänyt vahvoista naisrepresentaatioista piirretyissa ja elokuvissa.
Kouluikäisenä olisin luultavasti ollut suosittu, sillä olen luonnostani itsevarma, sosiaalinen ja verbaalisilla kyvyillä siunattu yksilö. Luultavasti minussa olisi edelleen paljon maskuliinisia piirteitä, mitä yrittäisin hieman tukahduttaa, pärjätäkseni paremmin tyttönä, jota kuitenkin pitäisin itselleni oikeana sukupuolena. Jonkinlaista, vähintäänkin opittua, karskiutta minussa olisi varmasti, jotta pärjäisin veljeni kanssa. Pojat pitäisivät minua vähintäänkin hieman pelottavana. Minulle olisi tärkeää voida halutessani näyttää hyvältä.
Kasvaessani teiniksi, en luultavasti jaksaisi joka aamu meikata, mutta kuitenkin pitäisin tärkeänä, että osaisin tarvittaessa olla kaunis ja tehdä itsestäni vielä kauniimman. Arvostaisin hyvin paljon kauniita asioita. Tykkäisin lukea, mutta minulla ei olisi aikaa sille, sillä sosialisoisin muiden tyttöjen kanssa ja angstaisin sitä, miksi miehet pelkäävät itsevarmoja naisia. (Ja samaan aikaan varmaan vittuilisin niille ihan kybällä, tajuamatta sitä edes kunnolla itse. Sitten ihmettelisin, miksi pojat haukkuvat minua huoraksi ja jakorasiaksi ja miettisin että minun voisi olla helpompaa lesbona. Harmi vain, että en edelleenkään luultavasti kokisi vetoa naisiin. Luultavasti.)
Todennäköisesti kuitenkin seurustelisin jossain vaiheessa ylä-asteen, jollen jo ala-asteen aikana. Jos minulla olisi tässä iässä vakiintunut parisuhde, luultavasti en aikoisi siitä huolimatta vielä moneen vuoteen mennä naimisiin tai hankkia lapsia. Ihan vain siksi, että minua ärsyttäisi se, että ihmiset olettavat minun tekevän niin. Haluaisin kuitenkin lapsia ja päästä naimisiin, mutta sitä ennen haluaisin osoittaa tekeväni niin siksi, että minä haluan, eikä siksi että minun odotetaan tekevän niin. Saattaisin seurustella nykyisen avopuolisoni kanssa. Ainakaan se ei olisi mahdotonta.
Olisin varmasti epäsensitiivisempi monien asioiden suhteen. Ehkä ymmärtäisin paremmin ihmisten tunne-elämää, enkä nyt periaatteessa olisi vastaankaan transihmisten tai homojen ihmisoikeuksia. En kuitenkaan varsinaisesti kokisi niiden koskettavan itseäni ennenkuin lähipiiristäni löytyisi vähemmistöjen edustajia.
En luultavasti olisi lähtenyt aivan näin kauas opiskelemaan, vaan olisin luultavasti tähdännyt johonkin kaupunkiin, johon lukioaikaiset ystäväni olisivat menneet. Saattaisin silti opiskella samaa alaa ja samalla koulutusasteella. En voi kuitenkaan sanoa sitä varmaksi, sillä luulisin ylä-asteaikaisten ulkopuolisuuden kokemuksieni vaikuttaneen siihen, että olen niin kiinnostunut juuri tästä alasta. Olen melko varma, että vallankin lukion jälkeinen elämäni näyttäisi hyvin erilaiselta, mikäli olisin tyttö. Se myös tarkoittaisi sitä, että kaveripiirini olisi hyvin eri.
En osaa yhtään sanoa, miten pukeutuisin, jos olisin nainen, mutta luultavasti olisin melko tyytyväinen omaan vartalooni. Ehkä minusta pitäisi laihduttaa kylläkin muutama kilo, mutta noin pääpiirteissään se pitäisin siitä. Tai sitten olisin sairastunut johonkin syömishäiriöön jo ala-asteella, jossa kaikki muut tytöt olivat minua paljon hoikempia. Vaikea sanoa oikeastaan.
Että tällaista vaihtoehtohistoriaa sain sillä periaatteella, kun mietin, mihin asioihin sukupuoliristiriitani on vaikuttanut. Jos on jotain kysyttävää siitä, miksi olen päätynyt mihinkin kohtaan, niin saa ilman muuta kysyä. En ole jaksanut ihan kaikkia ajatuskulkujani kirjoittaa auki asti.
Kommentit
Lähetä kommentti