Jos olisin ahkera opiskelija
...olisin varmaan jo valmistunut maisteriksi. Sanon nyt kuitenkin, vaikkei se lienekään tarpeellista, että en ole erityisen ahkera opiskelija. Olen neljännen vuoden kandidaatin opiskelija. Kandidaatin tutkinnolle annettu tavoiteaika on kolme vuotta. Tuet loppuu neljännen vuoden jälkeen. Yliopisto on kuitenkin antanut sille viisi vuotta aikaa. Ainakin silloin, kun minä aloitin. Luultavasti siitäkin on nyt nipistetty kuten tukikuukausistakin. En siis ole ahkerimmasta, joskaan en toivottomimmastakaan päästä. Kaikki viivytykseni eivät ole johtuneet minusta itsestäni. Osa kylläkin on.
Ensimmäisen vuoden keväällä sain tietää, että niin yliopistossa pitäisi opiskella jotain sivuaineitakin. Ja itse asiassa yksi niistä olisi pitänyt jo aloittaa, jos haluaisin tutkinnon kolmessa vuodessa, sillä se kestää kaksi vuotta ja sen voi aloittaa vain joka toinen vuosi. Ahkerana opiskelijana olisin kuitenkin saanut senkin sivuaineen pakettiin viime joululomaan mennessä. Nyt minulta puuttuu siitä yksi tentti.
Se ei kuitenkaan ole ongelma. Olen ilmoittautunut tenttiin, minulla on tenttikirja ja olen jopa alkanut lukea sitä hyvissä ajoin. Sen lisäksi minun pitäisi kirjoittaa kaksi esseetä (joista toisen olen käytännössä jo melkein kirjoittanut ja toinen on varsin lyhyt). Jos en ole pahasti unohtanut asioita, niin siinä pitäisi olla kaikki, mitä tarvitsen kandidaatin tutkintoon enää.
Kandidaatin tutkinto ei siis ole ongelma. Uskaltaisin luvata, että valmistun maaliskuussa. Isompi kysymys on, että mitäs sitten.
Ensinnäkin sivuaineet ovat ongelma. Mikään tämänhetkisistä sivuaineistani ei vaikuta sellaiselta, että haluaisin tai voisin jatkaa niitä maisterivaiheessa. (Yhdessä ei synkkaa proffan kanssa ja kurssisuoritusten saaminen tuntuu tuskaisalta, toisen opetus yliopistossani lopetetaan ja kolmannesta en keksi, mitä tekisin sillä.) Pitää siis keskustella oma opettajani kanssa siitä, mitä minun kannattaa tehdä maisterivaiheessa.
Toinen ongelma on siinä, että en ole kaikkein ahkerin itsenäinen suorittaja. Ja suurin osa maisterivaiheen opinnoista ja pääaineessani, kirjallisuudessa, itsenäisiä opintoja. Käyn kyllä istumassa luennoilla, mutta sitten unohdan etsiä ajoissa tenttikirjallisuutta ja mennä tenttiin, tai en saa kotiesseetä valmiiksi.
Se, millä sain itseni pakotettua tekemään kaikki roikkumaan jääneet työni yhdessä sivuaineessa, oli se, että yliopisto päätti lakkauttaa kyseisen aineen opetuksen, joten se oli pakko tehdä. Eli saan kyllä aikaiseksi, kun on pakko. Itse asiassa sain jopa ihan kelvollisia arvosanoja niistä. Tosin psyykkisesti se ei ollut kovin helppoa. (Kävin varmaan aika lähellä burn outia.)
No. Joka tapauksessa minulla ei ole ainuttakaan luentoa. Periaatteessa minulla ei siis ole mitään syytä käydä yliopistolla koko keväänä. Käyn siellä silti: syömässä ja välttelemässä niitä asioita, mitkä minun pitäisi tehdä.
Tänäkeväänä on siis pakko oppia, miten itsenäisesti saadaan asioita aikaan. Ehkä se on opettavaista. Tai sitten saan burn outin seuraavan parin vuoden sisällä.
Ensimmäisen vuoden keväällä sain tietää, että niin yliopistossa pitäisi opiskella jotain sivuaineitakin. Ja itse asiassa yksi niistä olisi pitänyt jo aloittaa, jos haluaisin tutkinnon kolmessa vuodessa, sillä se kestää kaksi vuotta ja sen voi aloittaa vain joka toinen vuosi. Ahkerana opiskelijana olisin kuitenkin saanut senkin sivuaineen pakettiin viime joululomaan mennessä. Nyt minulta puuttuu siitä yksi tentti.
Se ei kuitenkaan ole ongelma. Olen ilmoittautunut tenttiin, minulla on tenttikirja ja olen jopa alkanut lukea sitä hyvissä ajoin. Sen lisäksi minun pitäisi kirjoittaa kaksi esseetä (joista toisen olen käytännössä jo melkein kirjoittanut ja toinen on varsin lyhyt). Jos en ole pahasti unohtanut asioita, niin siinä pitäisi olla kaikki, mitä tarvitsen kandidaatin tutkintoon enää.
Kandidaatin tutkinto ei siis ole ongelma. Uskaltaisin luvata, että valmistun maaliskuussa. Isompi kysymys on, että mitäs sitten.
Ensinnäkin sivuaineet ovat ongelma. Mikään tämänhetkisistä sivuaineistani ei vaikuta sellaiselta, että haluaisin tai voisin jatkaa niitä maisterivaiheessa. (Yhdessä ei synkkaa proffan kanssa ja kurssisuoritusten saaminen tuntuu tuskaisalta, toisen opetus yliopistossani lopetetaan ja kolmannesta en keksi, mitä tekisin sillä.) Pitää siis keskustella oma opettajani kanssa siitä, mitä minun kannattaa tehdä maisterivaiheessa.
Toinen ongelma on siinä, että en ole kaikkein ahkerin itsenäinen suorittaja. Ja suurin osa maisterivaiheen opinnoista ja pääaineessani, kirjallisuudessa, itsenäisiä opintoja. Käyn kyllä istumassa luennoilla, mutta sitten unohdan etsiä ajoissa tenttikirjallisuutta ja mennä tenttiin, tai en saa kotiesseetä valmiiksi.
Se, millä sain itseni pakotettua tekemään kaikki roikkumaan jääneet työni yhdessä sivuaineessa, oli se, että yliopisto päätti lakkauttaa kyseisen aineen opetuksen, joten se oli pakko tehdä. Eli saan kyllä aikaiseksi, kun on pakko. Itse asiassa sain jopa ihan kelvollisia arvosanoja niistä. Tosin psyykkisesti se ei ollut kovin helppoa. (Kävin varmaan aika lähellä burn outia.)
No. Joka tapauksessa minulla ei ole ainuttakaan luentoa. Periaatteessa minulla ei siis ole mitään syytä käydä yliopistolla koko keväänä. Käyn siellä silti: syömässä ja välttelemässä niitä asioita, mitkä minun pitäisi tehdä.
Tänäkeväänä on siis pakko oppia, miten itsenäisesti saadaan asioita aikaan. Ehkä se on opettavaista. Tai sitten saan burn outin seuraavan parin vuoden sisällä.
Kommentit
Lähetä kommentti