Muistokirjoitus

En enää muista,
milloin minä opin,
että mielipiteeni ovat vääriä

ja

että sitä pientä ääntä,
joka kuuluu sisältäni,
ei saa kuunnella.

Silloin on oikeassa.
Silloin pärjää.

Myöhemmin sain kuulla,
että äänellä oli nimi.
Sitä kutsuttiin Omaksitunnoksi.

Nyt en tiedä,
elääkö ääni enää.
Olen aikuinen
ja siksi oikeassa.


__________________________________________
Kirjoittajan kommentti:
Pahoittelen angstista maailmantuskaa. Onneksi joskus opin, miten voi taas olla lapsi ja väärässä. Nyt suonette anteeksi, menen pelaamaan pokémonia. Tai voinhan minä olla väärässäkin.