Romaanikäsikirjoituksen aloittamisesta

En oikein tapaa harrastaa uudenvuoden lupauksia. Ja miksi muutenkaan odottaa uuteen vuoteen kun voi aloittaa nyt? Päätin siis kirjoittaa romaanikäsikirjoituksen. Ensimmäisen, joka toivon mukaan tulee myös valmistumaan.

Aloitin alkamalla editoida tämänvuotista nanoani. Lähinnä seuloakseni sieltä talteen pätkät, jotka ovat oikeasti hyödyllisiä tulevaa romaanikäsistä / romaanikäsiksiä varten. Löysin sieltä tällaisen pätkän, jolla ei ole oikeastaan minkään tulevien (mahdollisten romaanien sisällön kannalta) koherentin kanssa mitään tekemistä, mutta kunhan vain haluan jakaa tämän kanssanne:


"

Hymyilisin varmaan kuin hangon aurinko, jos saisin joskus kustantamoilta jotain muuta postia kuin, että ”Valitettavasti lähettämänne teksti ei sovellu kustannusohjelmaamme. Kiitos yhteydenotostanne.” Eli toisin sanoen: ”Ei me tällaista paskaa julkaista.” Okei, Kuusisto, haluatko sinä jatkaa jotain tästä? 

KUUSISTOLLA ON ASIAA:

Mielelläni kiitos. Montakohan tällaista kirjettä olet saanut? Ainakin kaksi. Eikä mikään ihmekään, ei kukaan mitään novelleja halua julkaista, jollei ole jo valmiiksi joku üübertunnettu kirjailija. Novellit ovat ala-arvostettuja. Sen pitää olla 300-500 sivuinen romaani, mitä nykyään julkaistaan. Ei pidempi, eikä lyhyempi. Sen lisäksi, sen pitää olla yhtä sun toista muuta, mitä sä et kumminkaan halua kirjoittaa. Ne mitä kuitenkin kirjoitat, ja mistä minäkin saattaisin jopa pitää, tuskin koskaan tulevat suuren yleisön suosikeiksi, sillä ovat liian marginaalisia ja kokeellisia. Osaat kirjoittaa viihdyttävästi, myönnettäköön, mutta juttusi menevät välillä suurelta yleisöltä ohi ja yli aika kovaa. 

Sä et halua julkaista mitään tusinapaskaa, ethän? Niin, sitä mä arvelinkin. Sä haluat julkaista korkeakirjallisuutta, mutta viihdyttävään sävyyn kerrottuna ja kirjallisuuden konventioita rikkoen. Samalla pyrit rikkomaan konventioita, joita suuri yleisö ei ole edes koskaan tajunnut olevan olemassa. Niiltä katoaa samaistumisen kohteet, eivätkä ne pääse sisälle hienoon, uniikkiin maailmaasi. Siitä tulee liian hienoa heille. Helmiä sioille. Kirjallisuudentutkijat saattavat olla tosin innoissaan. Siihen se sitten jääkin. Jos siis ylipäätään saat koskaan mitään aikaiseksi.

"

Kiitos Kuusisto, nanoni sisäistekijän sivupersoona. Olet aina niin kannustava.

Selitän joskus, miksi haluan aloittaa tämän juuri nyt. Uuden vuoden kanssa sillä ei ole paljonkaan mitään tekemistä. Nyt kuitenkin, jos suonette, editoin nanoani.