Olipa kerran lapsen usko

...mutta sitten tuli Joulupukki, Kony, Enkeli-Elisa ja muut huijaukset, jotka veivät sen mennessään. Mitään ei saisi enää uskoa heti. Eikä mielellään sen jälkeenkään. Kaikki pitää analyyttisesti kaluta mielessään puhki ja todeta huijaukseksi.

Eihän rahaa enää uskalla antaa mihinkään. Jokainen kerta kun käytät rahaa, vaikutat poliittisesti, sanoi joku kerran. Jos lähetät rahaa jonkun avustusjärjestön kautta kehitysmaihin, saat hyvän mielen. Paitsi jos kuulet avustusjärjestön olevan huijaus. Tai jos kuulet, mitä rahalle todellisuudessa tapahtuu kehitysmaissa. Ensiksikin korruptoinunut hallintoelin syö siitä varsin reippaan viipaleen. No lähetetäämpä ruokaa ja vaatteita. Jeps. Ja halvaannutetaan samalla maan oma talous ja tuotanto. Kuka sitä haluaisi ostaa paikallisilta ruokansa ja vaatteensa, kun niitä länsimaat pumppaa maahan ilmaiseksi? Vettä ja lääkkeitä köyhille, niin lapsikuolleisuus vähenee... ja köyhien osuus väestöstä kasvaa.

Suuri osa kirkon lähetystyöstä menee niin sanottuun humanitaariseen apuun. Eli annetaan ruokaa, koulutusta ja sen sellaista. Puhutaan vähemmän kristinuskosta ja Jeesuksesta ja sensellaisesta. Ollaan mieliksi yhä voimakkaammin tieteisuskoiselle yhteiskunnalle, joka ei halua kuulla jostain Jeesuksesta, eikä halua että muutkaan kuulee, koska kaikki kulttuurit on säilytettävä. Paitsi, että länsimainen kulttuuri on se ensimmäinen, mutta niiden muidenkin pitää olla olemassa, että me voidaan tutkia niitä.

Vaikka omat rahat olisivatkin säästyneet huijarilta, niin jo huijatuksi joutuminen ajatuksen tasolla suututtaa. Usko ihmiskuntaan musertuu ja oma sinisilmäisyys joutuu hyvin kyynisen suurennuslasin alle.

"Jos vain nöyrin sydämin

rukoilet, saat takaisin

lapsen uskon aarteen

kalliin ihanan."

Itsekseen se ei ainakaan enää takaisin tule. Korkeintaan käymään kylässä jättääkseen sinut taas yksin kyyniseen maailmaan.

Kirkko teki sata vuotta humanitääristä lähetystyötä Kiinassa. Eihän sitä voi hengellisiä asioita kuunnella, jos vatsa on tyhjä. Eikä lukea Raamattua, jos ei osaa lukea. Hienoa työtä siis. Kouluttavat kiinalaisia ja nostavat heidät kykeneviksi kilpailemaan nykymaailmassa. Tärkein taisi kuitenkin unohtua. Moniko nykyinen kiinalainen on kuullut Jeesuksesta? Ei kovin moni.

Eikä mikään ihme. Ei Jeesuksen lähetyskäsky kuulunut: ”Menkää ja viekää kaikille kansoille leipää ja sitten ehkä mainitkaa minusta jotain, jos sattuvat kysymään”. Eivätkä varsin menestyksekkäästi saarnanneet apostolitkaan mukanaan leipävuorta kanniskelleet. Ruokaa Jumalan kansalle riitti aina hengissä pysymiseen, mutta eivät he sen takia Jumalan kansaa olleet.

Joltain se vain on päässyt unohtumaan.