Ajattelen - siis kirjoitan

Meta-ajattelu on hauskaa.

Tajusin tänäaamuna, että ajattelen kahdessa tasossa. Ensimmäisessä tasossa on se varsinainen ajatus, oivallus, jota sen jälkeen alan pukea verbaaliseen muotoon. Oivalluksen jälkeen saatan jankata jonkun aikaakin ajatusta sen verbaalisessa muodossa - joko hioakseni verbaalista muotoa tai siirtääkseni ajatusta toiston kautta pitkäkestoiseen muistiin tai sitten ihan vain siksi, että olen liian laiska muodostaakseni uutta ajatusta.

Sen lisäksi olen huomannut, että en välttämättä katso sinne, minne katson. Okei, typerästi muotoiltu ilmaus. Siis suomeksi sanottuna, en välttämättä kiinnitä huomiotani sinne, minne suuntaan silmieni terävimmän alueen. Olen huomannut tämän katsoessani peiliä. Voin nähdä itseni katsomassa sivulle siten, että katson sivulle, mutta keskitän huomioni peiliin.

Okei. Ehkä parempi lopettaa tähän ja mennä syömään aamiaista.