Sukupuolia, valitusvirsiä ja stalkkeri
The randomness. Nyt on kyllä ollut niin random päivä, ettei mitään rajaa. Juuri kun luulee jo kokeneensa kaiken.
Heräsin sitten tyytyväisenä kymmeneltä ja toimittelin aamutoimiani. Sitten keksin katsoa kalenteriani ja totesin, että kappas, luentomme alkoikin kymmeneltä, eikä suinkaan kahdeltatoista, kuten oletin. Kello oli tässä vaiheessa yksitoista ja olin juuri päättänyt katsoessani ikkunasta lumisadetta, että tänään mä en ala. Menen bussilla, pyörä jääköön lumihankeen.
No tyylikkäästi sitten missasin ensimmäisen luennon... eli puolet koko päivän luennoista, mutta anygays... Menin bussilla lipastolle, jossa sain kuulla, etten missannut oikeastaan mitään muuta kuin kaverini osuvan tilannekommentin: ”Suddenly, wild Kuisma appears”.
Menimme sitten luennolle, joka oli itse asiassa harvinaisen mielenkiintoinen, vaikka ehkä päällimmäisenä sanomana mieleen jäikin: ”Jos saatte intersukupuolisen lapsen, ÄLKÄÄ ANTAKO LEIKELLÄ SITÄ!” Joo siis sukupuolta ja sen epäselvyyttä käsittelimme.
Sitten menin kiltahuoneellemme kahville. En tosin juonut kahvia, mutta juttelin mukavia erinäisten ihmisten kanssa. Yritin myös tehdä praktikumia, mutta sain aikaiseksi lähinnä lisätä yhden pilkun oikeaan kohtaan johdannossani ja hämmennyin Barbara Johnssonin ajatuksista psykoanalyysistä. Yritin siinä sitten ottaa selvyyttä, mikä on identiteetti ja taiteilijan asema taiteen synnyttäjänä ja inspiraation kohteen asema taiteen hedelmöittäjänä ja mietin, miksi taidekin on näin pervoa.
Sitten kävin kaverini kanssa syömässä ja menimme seurakunnan opiskelijailtamaan, missä ruodittiin Valitusvirsiä. Yllättäen näistä löytyi aivan sensaatiomaisen hämmästyttävä juonirakenne: loppuratkaisu löytyy keskeltä! Siis aivan mullistavaa kirjallisuudentutkimuksellisessa mielessä! Miksei tätä ole tutkittu? Kyllä Raamattuakin pitäisi tutkia, siinä missä muutakin kirjallisuutta. Sehän on varsin keskeisessä asemassa jopa muun kirjallisuuden synnyssä ja tulkinnassa.
Tämän jälkeen luulisi, ettei enää mikään hämmästytä (ainakaan tänään enää), mutta kuinkas kävikään. Saapuessani asuntoni ulko-ovelle, siellä seisoo joku random nainen, joka tervehtii ja alkoi tohkeissaan selittää stalkanneensa minua bussissa ja tulleensa siihen lopputulokseen, että se todella olen minä. Hölmistyneenä sitten tuumin, että "Jaa... Olenko... Epäilen kyllä vahvasti."
Mitä sitten tapahtui? No mitä luulette kenen tahansa järkevän, itsesuojeluvaiston omistavan ihmisen tekevän tässä tilanteessa?
Päästin sen sisään tietysti.
Kaikeksi onneksi kämppikseni tunnisti hänet ja minullakin alkoi asiat aivoissa yhdistyä kämppikseni luona vierailleisiin randomeihin lääkisopiskelijoihin. Että tuota... sellaista tänään.
Heräsin sitten tyytyväisenä kymmeneltä ja toimittelin aamutoimiani. Sitten keksin katsoa kalenteriani ja totesin, että kappas, luentomme alkoikin kymmeneltä, eikä suinkaan kahdeltatoista, kuten oletin. Kello oli tässä vaiheessa yksitoista ja olin juuri päättänyt katsoessani ikkunasta lumisadetta, että tänään mä en ala. Menen bussilla, pyörä jääköön lumihankeen.
No tyylikkäästi sitten missasin ensimmäisen luennon... eli puolet koko päivän luennoista, mutta anygays... Menin bussilla lipastolle, jossa sain kuulla, etten missannut oikeastaan mitään muuta kuin kaverini osuvan tilannekommentin: ”Suddenly, wild Kuisma appears”.
Menimme sitten luennolle, joka oli itse asiassa harvinaisen mielenkiintoinen, vaikka ehkä päällimmäisenä sanomana mieleen jäikin: ”Jos saatte intersukupuolisen lapsen, ÄLKÄÄ ANTAKO LEIKELLÄ SITÄ!” Joo siis sukupuolta ja sen epäselvyyttä käsittelimme.
Sitten menin kiltahuoneellemme kahville. En tosin juonut kahvia, mutta juttelin mukavia erinäisten ihmisten kanssa. Yritin myös tehdä praktikumia, mutta sain aikaiseksi lähinnä lisätä yhden pilkun oikeaan kohtaan johdannossani ja hämmennyin Barbara Johnssonin ajatuksista psykoanalyysistä. Yritin siinä sitten ottaa selvyyttä, mikä on identiteetti ja taiteilijan asema taiteen synnyttäjänä ja inspiraation kohteen asema taiteen hedelmöittäjänä ja mietin, miksi taidekin on näin pervoa.
Sitten kävin kaverini kanssa syömässä ja menimme seurakunnan opiskelijailtamaan, missä ruodittiin Valitusvirsiä. Yllättäen näistä löytyi aivan sensaatiomaisen hämmästyttävä juonirakenne: loppuratkaisu löytyy keskeltä! Siis aivan mullistavaa kirjallisuudentutkimuksellisessa mielessä! Miksei tätä ole tutkittu? Kyllä Raamattuakin pitäisi tutkia, siinä missä muutakin kirjallisuutta. Sehän on varsin keskeisessä asemassa jopa muun kirjallisuuden synnyssä ja tulkinnassa.
Tämän jälkeen luulisi, ettei enää mikään hämmästytä (ainakaan tänään enää), mutta kuinkas kävikään. Saapuessani asuntoni ulko-ovelle, siellä seisoo joku random nainen, joka tervehtii ja alkoi tohkeissaan selittää stalkanneensa minua bussissa ja tulleensa siihen lopputulokseen, että se todella olen minä. Hölmistyneenä sitten tuumin, että "Jaa... Olenko... Epäilen kyllä vahvasti."
Mitä sitten tapahtui? No mitä luulette kenen tahansa järkevän, itsesuojeluvaiston omistavan ihmisen tekevän tässä tilanteessa?
Päästin sen sisään tietysti.
Kaikeksi onneksi kämppikseni tunnisti hänet ja minullakin alkoi asiat aivoissa yhdistyä kämppikseni luona vierailleisiin randomeihin lääkisopiskelijoihin. Että tuota... sellaista tänään.
Kommentit
Lähetä kommentti