Kylmää ja kuumaa
Tiedän, mikä päivä nyt on, mutta koska ei nyt yhtään tunnu siltä, tai se ei ole millään tavoin relevanttia tämän blogimerkinnän kannalta, ignooraan sen tosiasian, että nyt on 14. päivä helmikuuta.
Se esipuheesta, mutta tiedättekö millainen sää Oulussa juuri nyt on? No tällä nimenomaisella hetkellä varsin mukava; mittari näyttää seitsemää pakkasastetta, eikä pihalla sada lunta... enää. Toisin kuin silloin, kun pyöräilin yliopistolta kämpilleni viehättävät seitsemisen kilometriä pari tuntia sitten. Lunta satoi viehättävästi vaakasuoraan ja pyöräteiden kunnosta päätellen, oli satanut jo jonkin aikaa.
Polkee polkee.
Naamaan sataa märkää, kylmää kamaa niin ettei juuri eteensä näe. Aukeilla paikoilla tuuli on saattanut ystävällisesti siirtää lumet pois tieltä... naamaani nimittäin. Muutoin lumihankea on sen verran että pyöräily on raskasta kuin suurimmalla vaihteella ylämäkeen. Erotuksena se, ettei ole ylämäki ja vauhti on edelleen sama kuin ykkösellä.
Auraisitko ystävällisesti taas pyörätiesi Oulu? Pyydän mielessäni. Olen tottunut siihen, että jalkatyölleen saa vastinetta.
Loppuvaiheesta en enää jaksanut ajatella. Poljin vain ja yritin tihrustaa edes parin metrin päähän. Aina pyörän juuttuessa lumihankeen ärisin hiljaa: ”Eteenpäin [ja joku vapaa valintainen kirosana tähän]”.
Noh, joka tapauksessa selvisin perille. Enemmän ja vähemmän vittuuntuneena, yltä päältä lumessa ja hiessä, sekä osittain iho tuntui varsin vilpoisalta.
Levon, suihkun ja ruisleivän jälkeen olo alkoi tuntua jo melkein siedettävältä. Siinä vaiheessa täytyikin sitten alkaa tehdä ruokaa, jotta minun ei olisi pakko miettiä kymmensivuista Praktikum-työtäni, joka pitäisi palauttaa tällä viikolla. Ja sivumennen sanoen, josta olen kirjoittanut tasan yhden sivun. Sen lisäksi minulla olisi vielä kaksi kymmensivuista oppimispäiväkirjaa ja yksi viidentoista sivun essee tekemättä, mutta niihin on enemmän aikaa.
Joten aloin siis tehdä ruuaksi jotain sellaista possu-kasvis-juusto-pata/keitto asiaa, josta ei voi olla ihan varma, millaisella instrumentilla sitä pitäisi suuhunsa lappaa. Tällä hetkellä kyseinen seos on kuitenkin sen verran kuumaa, että mitä ruokailuvälinettä sitten käyttikin, tämä lappaminen tapahtunee varsin verkkaisesti.
Jälkipuheena pahoittelen muodollisen hauskaa akateemis-vaikutteista paskatekstiäni. Poltin juuri kieleni.
Se esipuheesta, mutta tiedättekö millainen sää Oulussa juuri nyt on? No tällä nimenomaisella hetkellä varsin mukava; mittari näyttää seitsemää pakkasastetta, eikä pihalla sada lunta... enää. Toisin kuin silloin, kun pyöräilin yliopistolta kämpilleni viehättävät seitsemisen kilometriä pari tuntia sitten. Lunta satoi viehättävästi vaakasuoraan ja pyöräteiden kunnosta päätellen, oli satanut jo jonkin aikaa.
Polkee polkee.
Naamaan sataa märkää, kylmää kamaa niin ettei juuri eteensä näe. Aukeilla paikoilla tuuli on saattanut ystävällisesti siirtää lumet pois tieltä... naamaani nimittäin. Muutoin lumihankea on sen verran että pyöräily on raskasta kuin suurimmalla vaihteella ylämäkeen. Erotuksena se, ettei ole ylämäki ja vauhti on edelleen sama kuin ykkösellä.
Auraisitko ystävällisesti taas pyörätiesi Oulu? Pyydän mielessäni. Olen tottunut siihen, että jalkatyölleen saa vastinetta.
Loppuvaiheesta en enää jaksanut ajatella. Poljin vain ja yritin tihrustaa edes parin metrin päähän. Aina pyörän juuttuessa lumihankeen ärisin hiljaa: ”Eteenpäin [ja joku vapaa valintainen kirosana tähän]”.
Noh, joka tapauksessa selvisin perille. Enemmän ja vähemmän vittuuntuneena, yltä päältä lumessa ja hiessä, sekä osittain iho tuntui varsin vilpoisalta.
Levon, suihkun ja ruisleivän jälkeen olo alkoi tuntua jo melkein siedettävältä. Siinä vaiheessa täytyikin sitten alkaa tehdä ruokaa, jotta minun ei olisi pakko miettiä kymmensivuista Praktikum-työtäni, joka pitäisi palauttaa tällä viikolla. Ja sivumennen sanoen, josta olen kirjoittanut tasan yhden sivun. Sen lisäksi minulla olisi vielä kaksi kymmensivuista oppimispäiväkirjaa ja yksi viidentoista sivun essee tekemättä, mutta niihin on enemmän aikaa.
Joten aloin siis tehdä ruuaksi jotain sellaista possu-kasvis-juusto-pata/keitto asiaa, josta ei voi olla ihan varma, millaisella instrumentilla sitä pitäisi suuhunsa lappaa. Tällä hetkellä kyseinen seos on kuitenkin sen verran kuumaa, että mitä ruokailuvälinettä sitten käyttikin, tämä lappaminen tapahtunee varsin verkkaisesti.
Jälkipuheena pahoittelen muodollisen hauskaa akateemis-vaikutteista paskatekstiäni. Poltin juuri kieleni.
Kommentit
Lähetä kommentti