Pienen koiran seikkailut
Meillä on tällä hetkellä kotona neljä vakituista naapuria. Kesällä on mökkiläisiä sitten enemmänkin. Tänään kävin yhden naapurin kolmivuotiaan tytön ja toisen naapurin koiran kanssa viemässä postikorttia kolmannelle naapurille. Koiraa ei varsinaisesti ollut kutsuttu mukaan, mutta eroonkaan emme onnistuneen pääsemään.
Näillä kolmansilla naapureilla on kanoja ja kaikkia muita kolmevuotiaan mielestä jänniä eläimiä. Muita eläimiä ei kuitenkaan tullut sillä reissulla nähtyä kuin naapurien koira, jolle toisen naapurin koiran piti tietysti mennä uhoamaan. Onneksi tappelua ei kuitenkaan syntynyt, eivätkä ne edes rähisseet. Kunhan ottivat toisistaan mittaa dominoivin elein (häntä korkealla ja pää ylväästi pystyssä).
Muita eläimiä, jos nyt niin voi sanoa, näimme naapurien lastenlapset, jotka olivat tulossa käymään – korttia tuomaan ilmeisesti nekin. Koska ne eivät kuitenkaan olleet kotona, lähdimme takaisinpäin ja pudotimme matkalla joulukortin postilaatikkoon. Sitten minun piti käydä hakemassa mukanamme tullut koira, sillä naapurin Musti oli niin mielenkiintoinen, ettei se olisi malttanut lähteä kotiin. Onneksi se oli sen verran pieni otus, että sain sen kannettua näköetäisyyden ulkopuolelle, josta se sitten seurasikin meitä kiltisti.
Palauttaessani tytön kotiinsa sain kuulla hänen äidiltään, että tämä pikkukoira oli ollut hänenkin mukanaan, kun tämä oli käynyt lenkittämässä omia koiriaan. Kotio asti päästyäni näin veljeni viemässä biojätettä kaikkein päällimmäisenä kuivumaan päässyt leivänpuolikas. Vähän päästä sama leivänpuolikas jatkoi matkaansa pienen koiran suussa pitkin pihamaata.
Isältä sain kuulla, että koira oli jossain vaiheessa ehtinyt käydä firman kahvitauollakin.
Pienen koiran suuret seikkailut. Luulisi sen olevan melko väsynyt iltasella. Tai no... mistäs sitä tietää, vielä kun äiti oli tamppaamassa patjoja, koiralla näytti piisaavan energiaa.
Kissamme eivät oikein arvosta tätä energiapakkausta. Eivätkä oikein sitäkään, että melkein kaikilla naapureillamme on koiria. Onneksi naapurisopu on silti säilynyt, eikä kukaan ihmeemmin nipota siitä, että elikot kulkevat naapureidenkin pihoilla.
Näillä kolmansilla naapureilla on kanoja ja kaikkia muita kolmevuotiaan mielestä jänniä eläimiä. Muita eläimiä ei kuitenkaan tullut sillä reissulla nähtyä kuin naapurien koira, jolle toisen naapurin koiran piti tietysti mennä uhoamaan. Onneksi tappelua ei kuitenkaan syntynyt, eivätkä ne edes rähisseet. Kunhan ottivat toisistaan mittaa dominoivin elein (häntä korkealla ja pää ylväästi pystyssä).
Muita eläimiä, jos nyt niin voi sanoa, näimme naapurien lastenlapset, jotka olivat tulossa käymään – korttia tuomaan ilmeisesti nekin. Koska ne eivät kuitenkaan olleet kotona, lähdimme takaisinpäin ja pudotimme matkalla joulukortin postilaatikkoon. Sitten minun piti käydä hakemassa mukanamme tullut koira, sillä naapurin Musti oli niin mielenkiintoinen, ettei se olisi malttanut lähteä kotiin. Onneksi se oli sen verran pieni otus, että sain sen kannettua näköetäisyyden ulkopuolelle, josta se sitten seurasikin meitä kiltisti.
Palauttaessani tytön kotiinsa sain kuulla hänen äidiltään, että tämä pikkukoira oli ollut hänenkin mukanaan, kun tämä oli käynyt lenkittämässä omia koiriaan. Kotio asti päästyäni näin veljeni viemässä biojätettä kaikkein päällimmäisenä kuivumaan päässyt leivänpuolikas. Vähän päästä sama leivänpuolikas jatkoi matkaansa pienen koiran suussa pitkin pihamaata.
Isältä sain kuulla, että koira oli jossain vaiheessa ehtinyt käydä firman kahvitauollakin.
Pienen koiran suuret seikkailut. Luulisi sen olevan melko väsynyt iltasella. Tai no... mistäs sitä tietää, vielä kun äiti oli tamppaamassa patjoja, koiralla näytti piisaavan energiaa.
Kissamme eivät oikein arvosta tätä energiapakkausta. Eivätkä oikein sitäkään, että melkein kaikilla naapureillamme on koiria. Onneksi naapurisopu on silti säilynyt, eikä kukaan ihmeemmin nipota siitä, että elikot kulkevat naapureidenkin pihoilla.
Kommentit
Lähetä kommentti