Aleksis Kivi - dag
… sanoi ruotsinkielisestä päiväkodista (oletettavasti) äitinsä kanssa tuleva lapsi katsoessamme yhtä aikaa lipussa liehuvaa siniristilippua. Jotenkin tuntuu häiritsevältä, jopa lähes perverssiltä puhua Aleksis Kivestä ruotsiksi. Valtavirta-ruotsinkielisten kirjailijoiden keskellä, ensimmäinen suomenkielisen romaanin* kirjoittaja, joka käänsi sukunimensäkin suomeksi. Aleksis Sten.
* Ei teknisesti ihan totta. Eräs naiskirjailija kirjoitti jo ennen Kiveä suomenkielisen romaanikäsikirjoituksen, mutta eihän kunniaa siitä, nyt olisi voinut naiselle antaa! Sehän nyt olisi vielä häiritsevämpää kansallisromantiikan aikana kuin se, että suomalaisista kerrotaan realistiseen tyyliin.
Mutta muihin päivän aiheisiin. Waltarin lukeminen. Menen kolmannessa luvussa ja nyt kirjan tyyli ei enää ärsytä niin paljon kuin aluksi. Henkilöhahmot ovat silti edelleen ärsyttäviä ja tehtävänantomme praktikumiin on valitettavasti analysoida teoksen henkilörakennetta. En osaa sanoa, kuin että ovat kaikki 'vitun ärsyttäviä wnb-boheemeja taiteilijoita'. Tai ehkä boheemeja wnb-taiteilijoita. En ole ihan varma. Suurin osa muistakin kohtalotovereistani on samaa mieltä. Jotkut tosin saavat jotain epämääräisiä kiksejä siitä, että Waltari kirjoitti kyseisen teoksen, nimeltä Suuri illusioni 19-vuotiaana.
Katselin muuten eilen Pirates of the Caribbeanin viimeisimmän osan (ja tajusin btw että onneksi tämän elokuvan nimeä ei ole suomennettu. Karibian merirosvot kuulostaa jotenkin... säälittävältä). Elokuvan voisi (spoilaamatta juurikaan) tiivistää näin: Se josta, Jack Sparrow oikeasti välittää on Angelica. Se, josta Angelica oikeasti välittää on Mustaparta. Se, josta Mustaparta oikeasti välittää on... no, Mustaparta. Lisäksi eeppistä musiikkia, ja miekkailukohtauksia sekä muita visuaalisesti näyttäviä kohtauksia, lankeava pappi, seireeni-merenneitoja, Sparrown randomeja pelastautumisia, peukkuja näyttävä kuningas Yrjö jotain sekä muuta hyvin eeppistä. Tykkäsin.
Hyvin kulttuurillispainottainen blogikirjoitus tämä. Hmm... jos vaikka kertoisin tupareista, joissa olin viikonloppuna. Noh, en tosin muista paljon muuta, kuin että keskustelimme lingvistisistä, uskonnollisista, kulttuurillisista ja yhteiskunnallisista jutuista. Ja menimme nukkumaan puoli neljän hujakoissa. Olin siellä yötä, sillä epäilin, että bussiyhteydet sunnuntain vastaisena yönä puoli neljän maissa ovat aika... olemattomat. Hauskaa oli. Ja vegaania.
Ai niin... Ja sain muuten tuon runoanalyysin valmiiksi ajoissa. Ja minua nauratti kirjastossa, kun huomasin tuon "ASD tajunnanvirtaa *HERB DERB* ei jaksa enää..." tekstin analyysini lopussa. Se ei päätynyt opettajalle asti.
* Ei teknisesti ihan totta. Eräs naiskirjailija kirjoitti jo ennen Kiveä suomenkielisen romaanikäsikirjoituksen, mutta eihän kunniaa siitä, nyt olisi voinut naiselle antaa! Sehän nyt olisi vielä häiritsevämpää kansallisromantiikan aikana kuin se, että suomalaisista kerrotaan realistiseen tyyliin.
Mutta muihin päivän aiheisiin. Waltarin lukeminen. Menen kolmannessa luvussa ja nyt kirjan tyyli ei enää ärsytä niin paljon kuin aluksi. Henkilöhahmot ovat silti edelleen ärsyttäviä ja tehtävänantomme praktikumiin on valitettavasti analysoida teoksen henkilörakennetta. En osaa sanoa, kuin että ovat kaikki 'vitun ärsyttäviä wnb-boheemeja taiteilijoita'. Tai ehkä boheemeja wnb-taiteilijoita. En ole ihan varma. Suurin osa muistakin kohtalotovereistani on samaa mieltä. Jotkut tosin saavat jotain epämääräisiä kiksejä siitä, että Waltari kirjoitti kyseisen teoksen, nimeltä Suuri illusioni 19-vuotiaana.
Katselin muuten eilen Pirates of the Caribbeanin viimeisimmän osan (ja tajusin btw että onneksi tämän elokuvan nimeä ei ole suomennettu. Karibian merirosvot kuulostaa jotenkin... säälittävältä). Elokuvan voisi (spoilaamatta juurikaan) tiivistää näin: Se josta, Jack Sparrow oikeasti välittää on Angelica. Se, josta Angelica oikeasti välittää on Mustaparta. Se, josta Mustaparta oikeasti välittää on... no, Mustaparta. Lisäksi eeppistä musiikkia, ja miekkailukohtauksia sekä muita visuaalisesti näyttäviä kohtauksia, lankeava pappi, seireeni-merenneitoja, Sparrown randomeja pelastautumisia, peukkuja näyttävä kuningas Yrjö jotain sekä muuta hyvin eeppistä. Tykkäsin.
Hyvin kulttuurillispainottainen blogikirjoitus tämä. Hmm... jos vaikka kertoisin tupareista, joissa olin viikonloppuna. Noh, en tosin muista paljon muuta, kuin että keskustelimme lingvistisistä, uskonnollisista, kulttuurillisista ja yhteiskunnallisista jutuista. Ja menimme nukkumaan puoli neljän hujakoissa. Olin siellä yötä, sillä epäilin, että bussiyhteydet sunnuntain vastaisena yönä puoli neljän maissa ovat aika... olemattomat. Hauskaa oli. Ja vegaania.
Ai niin... Ja sain muuten tuon runoanalyysin valmiiksi ajoissa. Ja minua nauratti kirjastossa, kun huomasin tuon "ASD tajunnanvirtaa *HERB DERB* ei jaksa enää..." tekstin analyysini lopussa. Se ei päätynyt opettajalle asti.
Kommentit
Lähetä kommentti