Ain' laulain työtäs tee

Meillä on alettu muurata leivinuunia. Eilisen katselin iloisesti puolella silmällä jääkiekkoa, sillä olin päättänyt mennä opistolle vasta maanantaina. Olin siis aamulla kotona ja puuhastelin siinä omiani. Mielessäni käväisi, että mahtoikohan muurarilla olla tylsää niinkin yksitoikkoisessa hommassa ilman juttuseuraa. Harkitsin juuri radion viemistä keittiöön, kun keittiöstä kajahti laulu. Totesin hymyillen itsekseni, että kyllä sitä mieluummin kuunteli kuin radiota. Muurarilla oli nimittäin todella hyvä lauluääni.

Matkalla junalle kysäisin sitten isältä, että mistäs te laulavan muurarin olette löytäneet. Minulle selvisi sitten, että kyseinen muurari oli ollut esiintymässäkin muutaman kilometrin päässä olevalla tanssilavalla joskus. Muurarin leipä oli kuitenkin ilmeisesti ollut muusikon leipää varmempi.

Lähdimme siis juna-asemaa kohti puolilta päivin. Olin perillä opistolla puoli neljältä. Eli matkaan meni kolme ja puoli tuntia. Autolla olisin ajanut näin kesärajoituksilla saman matkan tunnissa ja vartissa. Rahaa bensoihin olisi tuolla matkalla mennyt noin kymppi. Maksoin yhteensä kaikista lipuista parikymppiä... ja kuljin vielä opiskelijahinnoilla.

Sitten ihmetellään, miksei käytetä enemmän julkisia...

Matkan vielä kruunasi matkatoimiston työntekijä, joka jankkasi jonkun bussin kulkevan ”vanhaa tietä” pitkin yrittäessäni kysyä miten läheltä opistoani se mahdollisesti menisi. Vitustako minä näistä täkäläisten ”vanhoista teistä” tiedän? Onneksi bussikuskit osasivat sanoa tarkemmin.